Quantcast
Channel: OLUTKELLARI
Viewing all 2031 articles
Browse latest View live
↧

Juomien Suomesta nykypäivään

June 27, 2019, 11:06 am
$
0
0

Juomien Suomi täytti kuun vaihteessa kolme vuotta.

Juomien Suomi -kirjan julkaisusta tuli kesäkuun alussa kuluneeksi kolme vuotta. Kevään 2016 aikana kirjoitettu opus esittelee kaikki tuolloin maassamme toimineet pienpanimot, viinitilat ja viskitislaamot - yhteensä 85 kohdetta. Tänä päivänä tuota määrää ei enää pidetä minään, sillä yksistään pienpanimoidenkin määrä on jo rikkonut sadan toimijan rajan. Vuodet ovat vaatineet myös veronsa useamman ovensa sulkeneen panimon muodossa, osa on vaihtanut omistajaa ja osa siirtänyt vermeensä kasvun myötä uusiin osoitteisiin.

Mitä kaikkea kulunut kolmivuotinen on panimokentässämme oikein saanut aikaan? Sitä piti itsekin lähteä ihan tutkimaan. Aiheen tiimoilta on tarinaa myös heinäkuulta 2016, josta saa halutessaan jonkinlaista vertailuapua. 

Kevät 2016 oli uusien panimoiden suhteen kiireistä aikaa ja oikeastaan siksi todella huono ajankohta kirjan kirjoittamiselle. Pienpanimoiden määrä oli tuolloin tuplaantunut parissa vuodessa määrän kasvaessa jatkuvasti. Järin mittavaa hiipumista ei uusien panimoiden määrässä ole koettu vieläkään, joskin muutamat sulkemiset ovat joukkokokoa hieman suitsineetkin.

Suht ajankohtainen katsaus maamme pienpanimoista ja huhutuista, perusteilla olevista hankkeista löytyy Olutkellarin pienpanimokartalta:

Suomen pienpanimot kartalla



Uudet pienpanimot


2010-luvun ensimmäiset uudet pienpanimot saivat oluensa markkinoille vuonna 2012. Tulokkaiden vuosittainen määrä pysyi vielä hetken maltillisena, mutta lähti nousuun 2015, jonka jälkeen määrä on pysynyt varsin korkealla tasolla, kuten alle olevasta koonnista nähdään:

Uusia panimoita markkinoille:
2010: 0kpl
2011: 0kpl
2012: 3kpl
2013: 5kpl
2014: 4kpl
---
2015: 12kpl
2016: 19kpl
2017: 15kpl
2018: 15kpl*

Vuoden 2018 luku sisältää Paloaseman Panimon uudelleen käynnistämisen sekä Kolin Panimon (ent. Paksuniemen Juomatehdas) ja Panimo OlutMyllyn (ent. Kuninkaankartanon Panimo) muuttojen jälkeiset aloitukset. Kuluvan vuoden juhannukseen mennessä uusia panimoita on tullut taas viisi lisää, mutta Valvira on myöntänyt luvat myös seitsemälle muullekin projektille (2018: 1kpl, 2019: 6kpl), jotka eivät vielä ole oluena konkretisoituneet.

Juomien Suomen sivuilla esiteltiin myös tulossa olevia panimoprojekteja, joista 11 on myös toteutunut. Mukaan luetaan jo ennen 2016 kesäkuuta toiminnassa olleet Cool Head Brew ja Nordic Brewery, jotka eivät enää kirjan sivuille isomman esittelyn muodossa ehtineet. Näiden yhdentoista toimijan lisäksi maassamme on aloittanut peräti 34 muutakin pienpanimoa. Tähän lukuun lasketaan panimot, jotka ovat saaneet kirjan julkaisun jälkeen olutta markkinoille.

Uudet pienpanimot keväästä 2016 kesäkuun puoliväliin 2019. Lista sisältää ne uudet panimot, jotka ovat saaneet olutta markkinoille 6/2016 - 6/2019 välisenä aikana. Cool Head ja Nordic Brewery aloittivat jo keväällä 2016, mutta eivät enää ehtineet kirjan sivuille.

Toimintansa lopettaneet pienpanimot


Kuten alussa tuli todettuakin, on laaja panimojoukko kärsinyt myös tappioita. Kolmivuotisen taipaleen aikana lopettaneiden panimoiden määrä kohoaa laskutavasta riippuen jopa yhdeksään kappaleeseen:

Panimo Paja (2017)
Paloaseman Panimo (2017)
Kuninkaankartanon Panimo (2017)
Mustion Panimo / Svartå Bryggeri (2017)
Paksuniemen Juomatehdas (2017)
Ohrana Panimo & Krouvi (2018)
Simapaja (2017)
Radbrew (2019)
Il Birrificio (2019)

Vaihteluväli on kuitenkin melko suuri, sillä jo kaksi toimintansa alas ajaneista panimoista on jatkanut toimintaansa omistajanvaihdoksen myötä ja kolmaskin liittyy joukkoon syksyyn mennessä. Paloaseman Panimo jatkoi pienen tauon jälkeen uudella omistuspohjalla vanhoilla sijoillaan, Paksuniemen Juomatehdas vaihtoi alasajon jälkeen omistajaa ja toimii nyt Juukassa Kolin Panimona. Helsinkiläisen Il Birrificion tiloissa sen sijaan aloittaa pian Restaurant Nollan panimoravintola.

Kuninkaankartanon Panimon muutto Mustialasta Forssaan laskettaneen toiminnan lopetukseksi, vaikka omistuspohja samana pysyykin. Forssassa toiminta jatkuu Panimo OlutMyllynä, kun taas Mustialaan on perusteilla kokonaan uusi Kuninkaankartanon Panimo. Lopettaneista yksi, Ohrana Panimo & Krouvi on joukkiosta ainut, joka ei Juomien Suomen sivuilla esiinny lainkaan, vaan sen kaksivuotinen taival osuu keskelle kolmevuotista ”tyhjiötä”.

Tyystin hiljentyneiksi voidaan siis laskea Ohranan ohella vain Panimo Paja, Mustion Panimo, Radbrew sekä Simapaja.

Muuttaneet pienpanimot


Sulkemisista huolimatta osa panimoista on päässyt myös kehittämään toimintaansa. Kolmen vuoden aikana kahdeksan panimoa on muuttanut uusiin, yleensä isompiin ja toimivampiin tiloihin ja pian joukkoa täydentää muutto- ja kasvuaikeistaan vasta ilmoittanut Ruosniemen Panimo. Alta löytyy kirjassa esitellyt, sittemmin muuttaneet panimot uusine osotteineen:

Fat Lizard Brewing Co., Lämpömiehenkuja 3, 02150 Espoo
Hopping Brewsters Beer Company, Sirkesalontie 3, 37800 Akaa
Jacobstads, Turkistie 2, 66900 Uusikaarlepyy
Kimito Brewing, Hallitie 3, 25710 Kemiönsaari
Olarin Panimo, Metallimiehenkuja 8A, 02510 Espoo
Olu Brygi Raum (Lapin Voima), Kristiinantie 193, 64900 Isojoki
Panimo OlutMylly, Yrittäjänkaari 17, 30420 Forssa
Pyynikin Käsityöläispanimo, Kolismaankatu 1, 33300 Tampere
Ruosniemen Panimon osoite tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa.


Muita muutoksia

Kirjassa esitellyn Kuninkaankartanon Panimon uusi nimi on Panimo OlutMylly ja se toimii nykyisin Forssassa. Mustialassakin valmistetaan pian taas olutta, kun Elosa Osk jatkaa panimoperinteitä (ilmeisesti) Kuninkaankartanon Panimon nimellä tutuissa panimotiloissa. 
MiLa Brewn nimi on nykyään Vallilan Panimo.
Rekolan Panimon nimi on nykyään Fiskarsin Panimo.
Saimaan Juomatehtaan nimi on nykyään Saimaa Brewing Company. 
Saimaa Brewing Co. ja Malmgårdin Panimo muodostivat MBH Breweries Oy:n vuonna 2016. Toimipisteet ja toiminta jatkuu kummallakin normaaliin tapaan vanhoilla paikoilla.

Rekolan Panimo on nykyisin Fiskarsin Panimo. Sen syntykoti Mäntsälässä on nykyisin Panimo Kiiskin valtakuntaa.

Tulevat pienpanimot


Uusiakin panimoita on edelleen tuloillaan ja Valvira on myöntänytkin jo seitsemän panimolupaa, joita ei vielä oluena ole markkinoilla ehditty kokemaan. Näistä Tampereen seudun ammattiopiston opetuspanimo sekä marjahillo- ja mehuvalmistajana tunnettu Marjajaloste Meritalo lienevät isoimmat kysymysmerkit aikataulujen ja esiintymisen suhteen, mutta ainakin niiden luvat on jo kunnossa. Tredussahan on tosin olutta pantu jo vuosien ajan, mutta saa nähdä koska maamme kolmas opetuspanimo (Perhon ja Keudan ohella) alkaa oluitansa myymään.

Uusia, luvat saaneita oluen valmistajia (7kpl):

Tampereen seudun ammattiopisto
Elosa Osk / Kuninkaankartanon Panimo
Beerger (Aamuun Asti Oy)
Mallaskellari (Humalanlehti Oy)
Karvilan Panimo (Purontaus Oy)
Orava Brewing
Marjajaloste Meritalo

Lisäksi panimokartaltakin löytyy useita huhujen, tavoitteiden ja yritysrekisteröintien myötä listalle nousseita projekteja, joista tässä muutama ”virallisemmin” jo esitelty hanke, jolla ei vielä valmistuslupia ole taskussa:

Do Good Brew
Puukkoosaari Pryyveri
Kakslauttasen panimohanke (uutinen)
Waahto Breweryn panimohanke Äkäslompolossa (uutinen)

Pienpanimoiden jakautuminen


Kesällä 2016 Suomen pienpanimoraja kulki Oulun (Maistila) korkeudella, mutta siirtyi pian selvästi pohjoisemmaksi Lapin Panimon aloittaessa Rovaniemellä. Sittemmin pohjoisempaa painopistettä on vahvistettu sekä Tornion Panimon, että Taiwalkosken Panimon voimin. Jatkossa pohjoisrajaa etsittäneen tosiaan aina Saariselältä saakka, mikäli Mustan Virran Panimon Petteri Vänttisen appiukon Kakslauttaseen kaavailtu panimohanke toteutuu. Waahto Brewery sen sijaan suunnittelee sivutoimipistettä Äkäslompoloon.

Kiivaimmillaan olleen panimobuumin aikaan pienpanimokartan painopiste oli vakaasti eteläisessä Suomessa. Siellä se luonnollisesti vieläkin pysyttelee, mutta tuolloin uumoilemani, suurempien maakuntakeskittymien potentiaali on saanut jonkinlaista konkretiaakin taakseen, mutta panimoita on noussut myös harvemmin asutettuihin kyläpahasiin. Kun vuonna 2016 noin 70% pienpanimoista sijaitsi Helsinki-Lahti-Tampere-Pori-Turku-Helsinki -ympyrän sisällä, kattaa alueen anti tänä päivänä ”vain” noin 60%.

Tällä alueella oli vielä kolme vuotta sitten peräti 70% Suomen pienpanimoista.
Esimerkiksi Jyväskylä, Joensuu, Savonlinna, Vaasa ja Seinäjoki on saanut toiset panimonsa, Kuopiossa niitä on kolme ja panimokaupunkikartalle on nyt nostettu myös Kouvola, Lappeenranta, Kotka ja Kokkola. Pienempiä, uusia panimopaikkakuntia ovat mm. Taiwalkoski, Sotkamo, Juuka, Mäntyharju, Virojoki ja Hailuoto. ”Tiheältä” alueelta voidaan uusina panimokuntina mainita mm. Rauma, Naantali ja Loimaa sekä pääkaupunkiseudun Järvenpää, Nurmijärvi sekä pienen tauon pitänyt Mäntsälä. Espoonkin panimomäärä on kolmessa vuodessa enemmän kuin tuplaantunut…

Keväällä 2019 ovensa avannut Panimoyhtiö X on Jyväskylän toinen pienpanimo. Myös moni muu kaupunki on viime vuosina saanut toisen panimonsa.
Kaakkois-Suomi on noussut kartalla useamman panimon voimin. Kolme vuotta sitten tältä nurkalta ei löytynyt panimon panimoa, joskin Tujua oltiin jo kovaa vauhtia perustamassa.
Oulun seutu on varsin aktiivinen panimoalue, mutta pohjoisessa toimii muutama muukin, uudempi tulokas: Taiwalkosken Panimo, Tornion Panimo sekä tällä hetkellä pohjoisin eli Lapin Panimo. Oulun Mallaskellarilla on jo Valviran luvat hallussa ja uusia panimoita on kaavailtu mm. Saariselän Kakslauttaseen sekä Äkäslompoloon.
Pohjanmallakin on jo useampikin mallasjuomavalmistaja aina Merenkurkun saaristoa myöten.

Muuta


Kirjassa mainitaan myös neljä tulevaa projektia, jotka eivät vielä ole toteutuneet. Dumarin Panimon ja Brygg-Artin hankkeista on jo hyvänaikaa sitten luovuttu, eikä Nuuksion Panimon tai Panimoinen & Lemmeksenkään omasta toiminnasta ole konkreettisia näyttöjä saatu. Nuuksion tavoitteena oli aloitella vuoden 2017 aikana. Panimoinen & Lemmes on toki tehnyt jo useamman siiderin Lepaalla sekä olutta Malmgårdilla eli siellä edetään satunnaisessa kiertolaishengessä.

Muutoksista ja ajan myötä ilmenneistä puutteistaan huolimatta Juomien Suomi on hyvää mökkilukemista ja mielestäni ihan hyvä ajankuva pienpanimorynnistyksen kiivaimman vaiheen tilanteesta.
↧
Search

Alefarm x Pien Distant Conversations

June 28, 2019, 11:06 am
$
0
0
Alefarm x Pien Distant Conversations
Kevyet, aromaattiset, elintarvikkeen vahvuuksissa liikkuvat kesäjuomat ovat maaliin osuessaan hyvin miellyttäviä hörpittäviä, mutta valikoima todellisten helmien saralla on edelleen (ymmärrettävän) kapea. Irlantilaisen Whiplashin Northern Lights on näistä selvästi parhaiten kolahtanut, toki harmillisen minimaalisen saatavuuden omaava tuote. Sitä maahantuo parhaansa mukaan Pien, jolta löytyy myös oma ässä hihasta tähän mainitun mittaluokan micro IPA -kirjoon: Distant Conversations.

2,8-prosenttinen Distant Conversations on loihdittu yhdessä tanskalaisen laatupanimon Alefarmin kanssa, eikä lopputulemaa voi oikeastaan kuin kehua. Sain tölkillisen olutta muiden näytteiden mukana ja harmistuin maiston myötä siitä tosiseikasta, ettei tällaista meidän kotimarketeista Keski-Suomessa löydy. ”Tätähän törpöttelisi mieluusti läpi kesän”, totesin kotisohvalla, kun olueen kaksin mielin tutustuimme.


Haalean vaalea, vaaleankeltainen ja nopeahkon, saippuaisen vaahdon nostava olut. Aromaattinen tuoksu tarjoaa tropiikin hedelmiä ananaksen ja mangon voimin, mutta myös karheampaa sitrus-greippisyyttä, joka yltyy jopa tiskiaineisiin mittoihin. Kepeä, raikas ja kutsuva.

Maku on tuoksun kaltainen, aika kovaa humalanpaloa lopussa tarjoava. Olut syöksyy suuhun kepeän, mutta laittavan mango-passion-ananas -aallon voimin. Puolivälin jälkeen tunnelma kääntyy sitrusmaisempaan, paikoin greippisen havuiseen suuntaan aromaattisuuden nostaessa profiiliaan parfymaattiselle tasolle. Runkoa ei luonnollisesti juuri ole, muttei sinänsä tarvitsekaan. Aromi-iloittelua burnaavalla ja pitkällä jälkimaulla varustettuna. Tätähän tiputtelisi pitkin kesää oikein mieluusti.

Pisteet: 36/50
↧
↧

Lumi Brewing Around The Clock & Front Side

June 30, 2019, 11:17 am
$
0
0

Takatalvi ja terassikelit

Takatalvi koitti Keski-Suomeenkin, kun espoolaisen LumiBrewingin tuotteita alkoi kevään myötä löytyä paristakin K-kaupasta. Kivenlahdessa, Fat Lizardin vanhoissa tiloissa operoiva pienpanimo oli tätä ennen tuttu vain hienon ulkoisen ilmeensä puolesta, joten pari purkkia lähti testiin heti ensikohtaamisella.

Lumilaiset ovat ennen panimorupeamaa kunnostautuneet eritoten kulinaristisella saralla. Taustavaikuttajien vyöltä nimittäin löytyy jo useamman vuoden toimineen Kolmos3n pyörittäminen ja he operoivat myös Sori Taproomin takana yhdessä soriliasten kanssa. Tätä taustaa vasten katseltuna oman panimoyksikön perustaminen on ihan johdonmukainen askel eteenpäin. Toki aina aika rohkea sellainen, mutta hyvä että niidenkin ottajia vielä löytyy.

Otin matkaan kaksi kepeää humalavetoista tuotetta: Around the Clock Micro IPAn sekä Front Side Session IPAn. 2,8-prosenttinen Around The Clock kuuluu Suomessakin elintarvikkeiden kategoriaan, jonka myyntiä ei kellonaika säätele. Amarillolla ja Citralla humaloitu, kevytlinjainen olut kuulostikin mukavalta ensikosketukselta, kun näitä kepeitäkin janojuomia on muutenkin tullut viime aikoina kasvaneen tarjonnan myötä suosittua.

Front Side on 5,1-prosenttinen Nuggetilla, Amarillolla ja Citralla humaloitu Session IPA, jonka pitäisi tarjota Around The Clockia runsaampaa, silti vielä sopuisen kevytlinjaista kesätunnelmaa. Kummankin oluen rungosta löytyy ohramaltaiden lisäksi kauraa ja Front Siden kyljestä löytyy myös merkintä gluteenittomuudesta. Itse oluet kuitenkin jättivät toivomisen varaa eikä ensikosketus järin suureksi menestykseksi osoittautunut.

Lumi Brewing Around The Clock

2,8% / Micro IPA

Sameahko, vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on saippuaisen sitruksinen, melko mieto mutta myös vähän karheakin.

Maku on ihan OK. Oluen mietous paljastuu hyvin pian, eikä tasapaino oikein löydä stabiilia tilaa. Sitrusta, vaaleaa hedelmää ja kohtalaista, greippistä katkeruuttakin. Tunnelma on kuitenkin vetinen ja taustalta paljastuu havuista pahvisuuttakin. Ei iske.

Pisteet: 24/50


Lumi Brewing Front Side Session IPA

5,1% / Session IPA

Edellistä punakampi, kirkas ja todella runsaan sekä kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on sitrushedelmäinen ja yrttinen, mutta myös mallasta löytyy. Vähän saippuaa taas joukossa.

Maku on ihan jees. Vähän tunkkainen, jännää pähkinää tai vastaavaa näet jostain nousee. Humalapuoli esiintyy sitruksisena ja yrttisenä, muttei ehkä pääse ihan täysillä irrottelemaan. Sekavanlainen esitys.

Pisteet: 27/50
↧

Uiltje Mosaic Moustache

July 1, 2019, 12:58 pm
$
0
0
Uiltje Mosaic Moustache

Uiltjen siivekkäitä on näkynyt Alkon valikoimissa jo hyvänkokoinen joukko ja monin paikoin kehuttu Mosaic Mustache otti osaa toukokuun erikoserien tarjontaan. Ihan toimivaa tavaraa markkinoille tuuttaava hollantilaispanimo on jäänyt omalla kohtaa hieman turhankin vähäiselle huomiolle, joten mosaicoitu NEIPA oli senkin vuoksi syytä ottaa tarkasteluun.

Oma tölkilliseni näkyy purkitetun jo maaliskuun alkupuolella (13/03/2019) eli se oli toukokouun ensimmäiseen torstaiihn mennessä jo lähes kaksi kuukautta ”vanhaa”. Juontihetkellä summaan voi lisätä parisen viikkoa, mutta kohtalaisen tuoreena sen ääreen joka tapauksessa päästiin, vaikka moinen aika hitusen ylimitoitetulta tuntuu, kun tuote saapuu Suomeen Hollannista. Tuossa ajassa NEIPAkaan tuskin piloille menee, vaikka vähän siipeensä saattaa huippukohdillaan ottaa.

Minkäänmoiseksi spektaakkeliksi Mosaic Mustachea ei oikein voi ylistää, vaan sen osittain raskaat ja lässähtäneet hedelmätunnelmat jäävät aika kauaksi Olutkellarissakin viime aikoina maistelluista mestariteoksista. Ihan jees -tasolla siis edetään, mutta ei tämmöisillä oikeasti pitäisi olla mitään asiaa tarkoin varjeltuun ja varoen poimittuihin muutaman tuotteen erikoiseriin.

Pakkauspäivämäärä (jonka löytymisestä tietty isoa plussaa) tuli tarkastettua vasta maistelun jälkeen, joten sillä ei arvioon sen suurempaa psykologista vaikutelmaa ollut. Olut ei muuten vain oikein toiminut.

Uiltje Mosaic Moustache
Varsin kirkas, perus-IPAlta New England suunnan sijaan vaikuttava olut kauniilla ja hitaasti haperoituvalla vaahdolla. Tuoksussa yrttiä, vaaleaa hedelmää mango ja sitrus etunenässä. Sitrushedelmät vaikuttavat aika kypsiltä, osin mandariinisen pehmoisiltakin. Ei nyt ihan vakuuta, semmoinen lämpöisen lässähtänyt meno tuoksun perusteella.

Makukin on vähän semmoinen. Se on ihan OK, mutta lasissa on viime aikoina käynyt aika todella hyviä, huippuluokan verrokkeja, joille tämä ei pärjää alkuunkaan. Alku on kiva, lopetuksen suorempi greippikin toimii. Välimaaston vaalean trooppinen mango- ja passionhedelmäinen ote on myös aika kiva, mutta sitruksen kaverina oleva mandariini tuo turhaa, raskaan tuntuista ”pehmoilua” palettiin ja yrttisyyskin kitkeröityy tuossa mehussa turhan pisteliääksi nousevan katkeronkin jo koputellessa porstuassa. Ihan jees, ei sen enempiä.

Pisteet: 33/50
↧

Mallaskosken NEIPA

July 2, 2019, 10:31 am
$
0
0
Mallaskosken NEIPA
Mallaskosken Panimon NEIPA oli Alkon toukukuisen erikoiserän kolmas suomalaispanos yhdessä kahden hiisiläisen (ja DI:n) kanssa. Seinäjokelaisten humaloidummat oluet eivät yleisesti ole makunystyröitäni isommin kosiskelleet, vaan onnistumisten pääpaino on ollut siellä mallasvetoisemmissa tuotteissa. NEIPAkin kaatuu sinne ihan kiva -oluiden kastiin, joskaan ei minusta NEIPA varsinaisesti ole.

Maris Otter-, Vienna-, Crystal- ja Abbey maltaiden varaan rakennettu runko on NEIPAksi aika tumma. Kuivahumalointiin käytetyt Citra, Simcoe, Amarillo ja Mosaic toimivat aika mukavasti, mutta suoranainen mehukkuus tai aromaattinen vaahtokylpy jää kokematta. Peruslinjan IPA-tunnelmiin tässä väkisinkin käännytään. Sillä saralla toiminta onkin jo ihan mukiinmenevää ja olut tulee kulautettua alas ilman suurempaa dramatiikkaa.

Mallaskosken NEIPA
Rusehtava, jokseenkin samea, enemmälti utuinen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksussa sitrushedelmiä ja trooppisuutta, mutta enempi perus-ipamaisessa muodossa, kuin aromimehukkaan neipaisena. Hyvältä joka tapauksessa tuoksuu.

Maku on jotain sieltä välistä. Perushyvää IPA -tunnelmaa sitrushedelmien, keksimäisen, joskin kevyen maltaan ja trooppisen hedelmäisyyden muodossa. Pienen maiskuttelun jälkeen on kuitenkin selvää, että humalointi nojaa pitkälti aromaattisempaan poljentoon, eikä katkeruutta tule mahdottomasti vastaan. Onneksi hedelmäisyydestä alkaa löytymään sitä mehukkuuttakin, vaikkei missään wylamilaisilla tasoilla liikutakaan. Loppuun alkaa nousemaan myös yrttiä, minkä myötä tuntuma myös kuivuu hieman. Lopputulema semi-NEIPAna korkeintaan ookoonlainen, mutta oluena yleisemmin suhteellisen toimiva.

Pisteet: 34/50

↧
↧

Polly's Brew Grow, Deliver And Repeat

July 4, 2019, 11:31 am
$
0
0
Polly's Brew Grow, Deliver And Repeat
Kehuja osakseen kerännyt Loka Polly ehti jo vaihtaa nimensäkin, ennen kuin hitaana käynnistyjänä itsensä tunteva kellaristi sai painettua sitä Tilaa-nappia. Reilun vuoden verran harrastajien huulilla pyörinyt nimi joutui vaihtoon ruotsalaisen kivennäisvesivalmistajan (Loka) närkästyttyä uudehkon panimon turhan läheltä liippaavasta nimestä. ”Nehän lokaa meidän nimemme moisella hipsteripaskalla”, ei varmaankaan kuulunut ruotsalaisten tokaisi, mutta omaa brändiä halutaan ymmärrettävästi suojella. Jännä sinänsä, kun eri maissahan (ja aloilla) yritykset kumminkin operoivat.

Joka tapauksessa Loka Pollystä tuli sitä myöten Polly’s Brew Co., enkä rehellisesti sanoen muutosta edes keväällä noteerannut. Tämänkin oluen tilasin ajatuksissani ihan Loka Pollynä, vaikka nimi aika isolla Kihoskhin sivuilla lukikin. Ekuanotilla, Mosaicilla ja Simcoella humaloitu Grow, Deliver And Repeat onkin eräänlainen uudelleen nousemisen ilmentymä ja nimimuutosjupakasta eteenpäin katsova olut. Ja vielä varsin hieno sellainen.
Grow, Deliver, and Repeat is our three man manifesto stating that whilst our name may be different, our mission to make our beers better with every brew has not changed.
Ekuanot, Mosaic and Simcoe make up a behemoth of a hop bill in this all out smasher of an IPA. Goodnight, Loka Polly, hello Polly’s Brew Co.
Polly's Brew Grow, Deliver And Repeat
Kepoisan samea, runsaan ja kauniin vaahdon nostava olut. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, mehukas ja samaan aikaa sopivan kepeäkin. Se on toki runsas ja monipuolisen hedelmäinen, mutta myös tasapainottavan raikas ja pirteä.

Maku on hieno. Kohtalaisen mehukasta mangoa, aprikoosia ja sitrusta. Lopussa vähän särmikkäämpää greippiä ja yrttistä suoruutta, jotka jatkuvat pitkälle jälkimakuun. Runko on läsnä keskirunsaana ja menoa hieman tukevoittavana. Pyöreäksi en suutuntumaa luonnehdi, mutta tiettyä solidiutta tässä on. Silti suht pirteä, eikä mitenkään raskas. Ei ehkä sameimman suunnan mehukkuuksiin yltävä, mutta varsin hedelmäntäyteinen, aromaattinen ja erittäinkin maistuva IPA siitä huolimatta. Tai sitten siitä johtuen.

Pisteet: 39/50
↧

Hedönist 4-pack: Strawberry Milkshake IPA, Sour Shandy IPA, Brut IPA & NEIPA

July 6, 2019, 11:43 am
$
0
0

Neljä erilaiste IPA-juomaa.
Saimaan ja Malmgårdin vanavedessä viihtyvä Hedönist-poppoo toimitti uuden 4-packinsa maisteluun kaikessa hiljaisuudessa. Visuaalisesti kivalta näyttävä pahviloota pitää sisällään neljä eri tavoin IPA-maailmaa ilmentävää kesäolutta, joista löytyy paikoin aika kovaakin twistin vääntöä. Oluet näkyy valmistetun tällä kertaa Malmgårdin Panimolla ja pakkausmuotona suositaan 0,33-litraista lasipulloa. Ulkokuori oli todetun nätti, sisältö ei sen sijaan puhutellut.

Paperilla (ja lopulta lasissakin) pervoimmalta kuulostava Strawberry Milkshake IPA oli minusta melko suurta aromirikkaiden cryo-humalten (Citra ja Amariilo) haaskaamista. Mansikkaa, vaniljaa ja laktoosia sisältävä olut toi tuoksullaan mieleen mäkkärin mansikkapirtelön ja maun puolella mentiin vielä syvemmällä sekamelskailuun. Eipä siinä, ei nämä Milkshake IPAt itselleni muutenkaan kovin mieluisia ole olleet – laktoosia ja humalaa, miksi?

Shandy IPA on nimensä johdattelemana kuvatun kaltainen: limpparia ja IPAa. Aihepiiri, jota allekirjoittaneen on ollut aina hyvin hankala ymmärtää. Eikä avannut maailmankuvaa tämäkään tuotos.

Värien loistoa.
Brut IPAn myötä mentiinkin jo kohti mukavuusaluetta – ainakin tyylillisesti. Se paljastuikin sellaiseksi Brutiksi, millaisena Tuopillisen Jouni näitä ainakin mielikuvissa usein maalailee: ei mallasta, ei runkoa, vain kuivaksi vedettyä ja kevyttä juomaa sitruksen kirjavalla humalakattauksella varustettuna.

NEIPA olikin koko setin paras olut, vaikkei se normaalista perus-kauppa-IPA -tarjonnasta minnekään erotukaan. NEIPAksi en maun perusteella tunnustaisi, mutta IPAna sen voi ihan hyvillä mielin hörppiä. En silti rahojani siihen isommin sijoittelisi. Olut on muuten tarkoituksella vaalean mehukasta lajityypitystä tummempi, ”mutaisempi”, mikä saattaa aluksi yllättää. Hedönistien mukaan näin sen on tässä tapauksessa tarkoituskin.

Oluiden raaka-ainelistauksissa on pieniä eroja netin ja etikettien. Ristiriita liittyy lähinnä vehnämallas–vehnä ja kauramallas–kaura -mainintoihin. Humalalajikkeet ja Pilsner-maltaan poimin tarkennuksen vuoksi netistä, muut tiedot on löydetty pullojen kyljistä.

Hedönist Strawberry Milkshake IPA

5,5% / Milkshake IPA

Maltaat: Pilsner, vehnä, kauramallas, kaura

Humalat: Cryo-Citra, Acazza, Cryo-Amarillo

Muut: Laktoosi, vanilja, mansikka

Hedönisti on naustiskelija – anteeksipyytämättä. Olet kuin pirtelö. Oman maan silkkisen makea taideteos. Olet suo, kuokka ja mansikka. Sinä olet.

Tummahkonkeltainen, valkeavaahtoinen ilmestys. Tuoksu on hyvinkin lupausten mukainen. Tai no ainakin mansikkapirtelön tuoksu on vahva. Mäkkärin mansikkapirtelön tosin, eli karkkimaisen esanssinen, pyöreä ja imelä. Ihan jännä ja hyväkin tuoksu jollain tapaa.

Maku onkin aika rujo. Se on aika ohut ja katkero yhdistettynä alkukesän ei-niin-makeaan (vaan kirpakahkompaan) mansikkaisuuteen tekee mausta aika kärkkään kitkerän. Jälkimausta varsinkin. Laktoosista makeutta on jonkinverran, samoin vaniljaa, mitä itseasiassa tuoksussakin aika paljon oli. En vain osannut yhdistää. Mutta joo, ei tämä helpolla tai mielellään alas mene.

Pisteet: 20/50

Hedönist Sour Shandy IPA

3,0% / Shandy

Maltaat: Pilsner, vehnämallas, kaura

Humalat: Columbus, Citra, Mosaic

Muut: Sitruuna, sokeri, sitruunahappo

Hedönisti on naustiskelija – anteeksipyytämättä. Olet kovin hapan, mutta oi niin makeasti.

Hyvin kevyen näköistä, jopa laihaa olutta kaatuu lasiin läpikuultavan vaaleankeltaisena. Erikoinen näky. Tuoksu on hyvin mieto, hieman makean sitrusmainen ja... no, hyvin mieto

Maku on myös mieto, mutta tuoksua runsaampi. Kepeä, mutta taustaltaan aika makea ja lopussa vähän pahvinenkin. Sitrusta lähinnä löytyy, sekin luontaisen happaman sijaan semmoista makeaa, tiivistemäistä. Hiilihappoja on yllättäen varsin vähän, mikä antaa makeudelle lisää tilaa. Ei oikein iske. En suoraan sanottuna ymmärrä*. Sour-etuliitettäkin jäin pohtimaan…

Pisteet: 14/50

*=shandyja ja radlereita noin yleisestikään.

Hedönist Brut IPA

5,5% / Brut IPA

Maltaat: Pilsner, vehnämallas, kaura

Humalat: Columbus, Citra, Mosaic

Hedönisti on naustiskelija – anteeksipyytämättä. Olet kuivan kupliva juhlien tähti – kuin skumppa, mutta niin kuin vain olut voi olla. Ai mitä?

Vaalea, hivenen utuava ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on raikas, vaalean hedelmäinen ilman makeutta, sitruksinen. Ja aika kevyt.

Maku on semmoinen, mitä Brut IPAlta ehkä alunperin odotin - mallas ei maistu ja runko on hyvin kepeä, jopa olematon. Yleisilme on sitruksen ja yleisen keveyden myötä raikas ja luonnollisesti hyvin kuivaksi vedetty. Mausta puuttuu myös selvemmät kiintopisteet jälkimaun selvempää greippiä lukuunottamatta. Olut kuin huutaa seurakseen jotain syötävää, mutta silloin se toimisi lähinnä suun huuhtelijna, ei niinkään apetta täydentävänä palasena. Erikoinen, mutta kyllähän tämä hellekesään istuisi aika hyvin vaikka kyllä oluessa makua saisi enemmän olla. Se vähä mitä tästä nimittäin irti saa on varsin hyvänoloista.

Pisteet: 28/50

Hedönist NEIPA

5,5% / New England IPA

Maltaat: Pilsner, vehnämallas, kaura

Humalat: Cryo-Citra, Acazza, Cryo-Amarillo

Hedönisti on naustiskelija – anteeksipyytämättä. Uuden-Englannni samean trooppisen hedelmäviidakon apinakuningas. Aivan.

Tummahkonkeltainen, hieman samea, ei täysin. Hillityssä tuoksussa trooppista hedelmää ja hieman keksimäistä mallasta.

Maku on ihan OK kauppa-IPAa, muttei luvatun mehukasta tai aromirikasta kuitenkaan. Trooppisuutta, sitä selvästi enemmän sitrusta ja lopussa greippiä pienellä yrttivivahteella. Runkoa löytyy ihan kivasti ja se antaa mukaan pientä karamellisuuttakin. Nelikon kenties paras, mutta NEIPAksi en laskisi.

Pisteet: 31/50
↧

O/O Narangi

July 7, 2019, 12:07 pm
$
0
0

O/O Narangi
  • Tyyli: New England IPA
  • Alk.%: 6,8
  • Panimo: O/O Brewing, Göteborg, Ruotsi

O/O:n oluita ei olekaan vähään aikaan tullut maisteltua, mutta Alkon toukokuinen erikoiserä tarjosi nyt siihen korjauksen. Narangia olen hiplaillut verkkokauppojen äärellä jo monet kerrat, mutta aina se on jostain syystä jäänyt ostamatta. Nyt ostin.

”Mostly Mosaic”, kuuluu tuotteen tarkemmat speksit ainakin humalten osalta, mutta sehän yleensä riittää. Sameudesta huolimatta kyseessä ei ole vastapainettu uutuusvedos, vaan olutta on ollut tarjolla jo ”pidemmän” aikaa. Suurimmat mehuttelut jätin siis suorilta pois toiveideni sisällöstä ja etiäinen pitikin paikkansa. Tölkki osoitttautuukin varsin toimivaksi, ei-niin-mehukkaaksi tai -aromirikkaaksi humalapommiksi, joka tarjoaa sen sopivan trooppisen ja runsaamman sitruksisen IPA-maiseman, mikä edelleen toimii vallan mainiosti. Ei silti senkään suunnan huippuyksilö, mutta varsin hyvä kumminkin.

O/O Narangi
Vaaleahkonkeltainen, utuinen ja todella runsaan vaahdon nostava olut. Kaunis näky ja toimii omaan silmään hienon etikettinsä kanssa hyvin. Tuoksu on saippuaisen greippinen, vaalean trooppinen ja aromaattisuudessaan vähän mehukaskin. Voisi olla voimakkaampikin, mutta toimii hyvin.

Maku on ihan mukava. Mandariini, minkä koen näissä aina lämpimän lässähtäneeksi, vie suurimmat hekumat mennessään, mutta varsin hyvillä urilla silti ollaan. Sitrus, greippi ja lopussa nouseva yrttisyys takovat vastaan yhdessä kuivemman loppupuoliskon kanssa. Trooppinen panos jää melko kevyeksi. Ihan jees tosiaan, muttei mikään mehu- tai mahdoton aromi-iloittelu kumminkaan.

Pisteet: 35/50
↧
Search

Laitilan Kukko Helles 5,0%

July 13, 2019, 11:53 am
$
0
0
Laitilan Kukko Helles 5,0%
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas teki sen, mitä jo viime keväänä heiltä jossain viestiketjussa toivoin: toi alkoholilain kepeän muutoksen turvin heidän mainion Hellesinsä lähemmäksi luontaista vahvuutta. Viisiprosenttinen, sinikylkinen Kukko on kuulunut kauppojen valikoimiin jo keväästä lähtien ja panimo toimitti purkillisen myös blogistille maisteltavaksi. No tuo tölkki oli ja meni, samoin seuraavakin kaupasta hakemani yksilö. Kolmannesta maltoin vasta sanoja paperille raapustaa, sillä sen verran mutkaton jo hyvänmakuinen oluthan tuo Helles jo ennestään on, että sitä tuppaa etenkin näin kesäaikaan löytymään kaapista lähes jatkuvasti.

Suurempaa vertailua en 4,7-prosenttisen ja tämän ”uuden” viisipinnaisen välillä lähtenyt tekemään, mutta muutos otetaan joka tapauksessa ilolla vastaan. En toki vastaan olisi laittanut, vaikka vanhoilla lukemilla olisi jatkettukin, mutta jotenkin tuo Helles vain toimii paremmin siellä vitosella alkavissa lukemissa.

Magnumilla ja Perlellä humaloitua, saksalaissuuntautuvaa vaaleaa lageria on siis hieman hiottu juomatehtaan kammioissa ja lopputulos vahvistaa sen asemaa perusvarmana valoisan ajan vakiotuotteenani. Hienosti toimii ja miksipäs ei toimisikaan, kun se alkuperäinenkin niin hienosti upposi. Puhdaslinjaista, varmaotteista ja maistuvaa lageria… Just näi!
Laitilan Kukko Helles on suodatettu vaalea lager. Oluttyypin juuret ulottuvat 1800-luvun lopun Müncheniin, jossa se luotiin saksalaiseksi vastineeksi tšekkiläiselle Pilsner-tyyppiselle oluelle. Oluessa on perinteistä Pilsiä runsaammin käymiskelvottomia sokereita, jotka lisäävät täyteläisyyttä. Humalointi on yksinkertainen ja selkeä. Kukko Helles -oluen valmistuksessa on käytetty kotimaisia vaaleita maltaita ja saksalaisia humalia (Magnum ja Perle).
Laitilan Kukko Helles 5,0%
Vaaleankeltainen, valkeavaahtoinen olut. Aika raikas ilmestys.Tuoksussa vaaleaa, viljavaa mallasta sekä yrttisen ruohoista tuoreutta. Puhdas, selkeä ja suoraviivainen. Kevyttä hujaisuuttakin löytyy, kuten ”kevyemmässäkin” versiossa.

Maku on toimiva. Taas linjoiltaan selkeä, taustoiltaan puhdaspiirteinen ja raikas. Makua löytyy tyyliin sopivissa määrin, eikä se raskaaksi verrattain runsaasta olemuksestaan huolimatta taannu. Viljava mallas, sen kevyen makea juonne ja sopivan leikkaava, yrttisen ruohoinen humalointi takaavat tarjonnan laadun. Odotetun toimiva Helles.

Pisteet: 34/50
↧
↧

Marz Mo Mo Mo

July 14, 2019, 12:16 pm
$
0
0
Marz Mo Mo Mo
Chicagolainen Marzin kulttuuripanimo on itselleni uusi, mutta sitäkin maistuvampi tuttavuus. Vähän Northern Monkin Patrons-sarjan ja kanadalaisen Collective Artsin tapaisen idean varaan perustettu panimo nojaa visuualisesti värikkään ulkomuodon lisäksi modernin maistuviin olutsuuntauksiin. Sen tarkoitus on yhdistää ja osaltaan myös kultivoittaa kaupungin monipuolista kulttuurielämää ja toimia yhteisöllisenä kokoontuojana eri alakulttuurien välillä. Panimon nykyisissä tiloissa järjestetään myös konsertteja, näyttelyitä sekä muita kulttuuritapahtumia. Oluen lisäksi se valmistaa myös mm. kombuchaa ja matéa.

Mo Mo Mo on tosiaan ensikosketukseni panimon toimintaan. Sen reseptiikka pohjautuu panimon kehuttuun Citra! Citra! Citra! Double IPAan, johon tripla-Mo:n  ainoana erona on Mosaicin käyttäminen kolmiportaisessa kuivahumaloinnissa Citran sijaan. Single hopattua olut ei kuitenkaan ole, vaan whirpooliin lykätty Cascade täydentää sopivasti humalakirjoa.
What if there were an alternate universe with an alternate Marz Community Brewing? And what if that alternate Marz decided to brew their Citra! Citra! Citra! recipe using a different flavorful hop? Well, we took a brief jaunt into that universe and came back to replicate our findings. We used the same grain bill as Citra! Citra! Citra! and replaced the eponymous hop with Mosaic. Three rounds of dry-hopping infused this bold DIPA with so much classic Mosaic flavors it may as well have come from another universe. And that universe’s greeting is “Mo Mo Mo!”
Marz Mo Mo Mo
Marz Mo Mo Mo
Sameahko, hedelmäisen keltainen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on varsin hedelmäinen, jännästi ananas etunenässä kulkeva. Mandariini, passion, mango... Siinä mehevät seuraajat yhdessä hennomman sitruksen kanssa.

Maku on aika mainio. Se on suht pehmyt, melko runsas, mutta myös kohtalaisen särmän omaava. Päävärinä toimii vähän kirpeämmän mandariinin, mangon ja passionin tahdittama, trooppinen hedelmäkokemus, jota sitruksinen, hienoisen yrttinen ja lopussa vähän greippinenkin rutistus tehostaa. Suutuntuma on mukavan runsas, muttei pyöreä ja makujen syvyys on varsin kattava, vaikkei raskaaksi koidukaan. Aika taidokkaasti kujeiltu kokonaisuus, joka kiehtoo siemaus siemaukselta enemmän. Todella hyvää!

Pisteet: 40/50
↧

Cloudwater Tastes Like Citra

July 15, 2019, 11:06 am
$
0
0
Cloudwater Tastes Like Citra
  • Tyyli: Imperial IPA / Imperial NEIPA
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: Cloudwater Brew Co., Manchester, Englanti

Citralla singlehopattu pilvivesiläinen herautti veden kielelle pelkän internetkuvajaisensa myötä, eikä pian tuota seurannut fyysinen kontaktikaan toivomisen varoja juurikaan jättänyt. Menneen kevään Mikkeller Beer Celebrationiin kohdistetun oluen ääreltä on kuulunut lähes yksinomaan ylistävää kehuskelua, johon on kieltämättä naurettavan helppo yhtyä.

Melko tuoreenakin tätä lopulta sai. Kihoskhista hankittu törppö oli purkitettu toukokuun alussa ja taisi olla omissa hyppysissä noin kuukauden kuluttua tuosta ajankohdasta mitattuna. Ei paha aikaikkuna mielestäni ja yksi hyvä todiste siitä, että verkkokaupasta voi saada hyvinkin tuoretta humalajuomaa haaviinsa.

Mutta mitäpä tässä enempiä höpisemään, ryhdytään mielummin kehumaan Cloudwaterin tekemisiä. Sen verran pitää vielä valottaa, että oluesta puhutaan mainospuheissa lähinnä Impearial IPAna, mutta pieni kuvio tölkin takana samentaa näkymäodotuksia kohtalaisesti: kuivahumalointia tuotteesta löytyy avokätiset 22g/l, minkä mausta ja ulkomuodosta kyllä huomaa.

Cloudwater Tastes Like Citra
Odotetun samea, mehukkaan vaalea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on runsas, mehukas ja hedelmäinen. Meloni, ananas, sitrus, persikka ja mango. Syvä ja puhutteleva aromi.

Makukin toimii. Ja miksi ei toimisi, näitähän on helppo rakastaa. Hyvin mehukas, aromaattinen ja runsas, menemättä tunkkaisuuden suuntaan. Erinomainen humalamehu! Sitrusta kuorineen päivineen, mangoa, ananasta ja passionia. Ehkä vähän persikkaa ja hunajameloniakin. Lopussa pientä hopburnia, sitrukseen sulautuvaa greippiä ja passionia, jotka jatkuvat pitkälle jälkimakuun. Todella kivasti kutittelevaa ja pelottavan helposti kumottavaa... Erinomainen olut.

Pisteet: 43/50
↧

Kesälomareissu Tallinnaan

July 18, 2019, 10:58 am
$
0
0

Tallinna kiehtoo aina vaan uudestaan.
...

Kesäloman päämatka suuntautui tällä kertaa Tallinnaan. Perhemuotoisena vedetty nelipäiväinen tarjosi sopivissa määrin kulttuuria, omaan pirtaan sopivaa katujen mittailua ja erinomaista ruokaa. Olut oli luonnollisesti sivuseikka, mutta tokihan valikoimia tuli siinä muiden toimintojen lomassa tarkkailtua. Alla onkin listattuna muutamia tärppejä hieman olutaihetta venytellen.

Balti Jaama Turg

Kopli 1


Viimevuotinen läpikävely jätti vähän muovisen kuvan koko torista, mutta nyt hieman pidemmän kaavan mukaan tehty kierros saa vetämään pahoja sanoja takaisin. Useita ruokakojuja majoittavat sisätilat tarjosivat monenlaista murkinaa, aina paljon kehutuista burgereista todella kutsuvan näköisiin vegesafkoihin. Pikkulounaan tarpeet täytti tällä kertaa peltipizzaa tarjoileva koju, joka sijaitsee aivan Humalakodan tiskin vieressä. Sen alakerrassa olevan pikkutiskin siis. ”Naapurisalissa” myytiin Kvassia rehdeissä muovipulloissa ja matkan varrella tuli bongattua myös katu-uskottava kalja-vaunu.


Monipuolinen torimeininki kolahti toisella yrittämällä.
Kutsuva kyltti tuli sivuutettua tällä kertaa.

Panimoravintolalla on "asiointikerroksessa" oma sivupisteensä.
Kvassiakin myytiin "maalaistorin" puolella.

Rehtiä kalijan tarjoilua.

FLAMM Flammkuchen Bar

Rotermanni 2

Flammihan on tuttu jo aiemman jutun puolelta, mutta miksipä sitä hyvää sivuuttamaan vain sen vuoksi, että siellä jo kertaalleen tullut käytyä. Sijainti Rotermannin pikkukujalla täydentää tunnelmaa, vanhan viljavaraston korutonta sisämaisemaa unohtamatta. Toimivien flammkucheneiden kylkeen valikoitui niinikään viime kerralla hyväksi havaittu Weingut Wittmann 100 Hügel Riesling Trocken, joka sai taas kuulemaan Dr. Nitzschen kutsun…

Flammin sijainti on mainio myös humalajuomien kannalta, sillä naapurista löytyy sekä BrewDog että TapTap Tallinn. Väliin mahtuva juustopuotikin näkyi tarjoavan myös juomasuosituksia, sillä oviaukosta nähty kylmäkaappi sisälsi ainakin Delirium Tremensiä ja muita belgioluita.

Lähtötilanne
Lopputulos
Ai että nämä puitteet on hienot!
 

TapTap Tallin

Rotermanni 2

Edellä mainitussa TapTapissa ehti toki piipahtamaan. Se vaikuttaa olevan kaupungin muita olutkauppoja hieman hintavampi, mutta näkyy olevan sijainniltaan kaikkein osuvin. Täällä on tullut nimittäin käytyä aivan jokaisella reissulla. Valikoima oli taas tutun kattava ja etenkin tiskipuolen lambichylly herätti suurta harmitusta pankkitilin kurjan tilanteen vuoksi. Pari täsmäostosta tuli kuitenkin suoritettua. Lambicosasto jäi kuvaamatta (sori siitä), mutta Cantillon ja De Cam oli siellä varsin kivasti edustettuna – useamman hintavammankin tuotteen voimin.

TapTap ja älyttömän hieno seinä.
TapTap ja älyttömän hieno seinä.

Lennusadam

Vesilennuki 6

Tämä menee rehellisesti ohi olutaiheesta, mutta käykää nyt ihmeessä täällä! Reilu kilometri käpyttelyä vanhankaupungin ovilta tai pari bussipysäkin väliä onnikalla ja pääset sukeltamaan sukellusveneen syvyyksiin. Upeasti restauroitu vesitasohalli on jo rakennuksena ihmettelemisen arvoinen ja sen sisuksissa voisi viettää päivän tai pari. Sotahulluksi en itseäni miellä (en sitten pätkääkään), mutta tekniikka sen sijaan kiinnostaa ja etenkin ne puitteet, mitä näyttelylle on luotu, ovat kokemisen arvoiset. 

Naapurista löytyy Tallinnan melko karu, mutta kiehtova vankilakompleksi ja oluthörhöille vinkattakoon, että Lennusadam on vain pysäkin päässä Põhjalan uudesta panimosta. Kävellen noin 10min matka siis.

Lennusadam on upeasti saneerattu kohde.

Sukellusveneen sisuksissa.
Onhan tää nyt aika jees!

Pullopostia.

Umami Resto

Kalasadama 8

Sopivan syrjässä, mutta helposti saavutettavissa oleva Umami kiehtoi etukäteen kovasti, mutta ajattelimme sen olevan vähän turhan fiini paikka kaltaisillemme perhematkailijoille. Matka lentosatamaan kuitenkin katkesi vesisateen vuoksi juuri Umamin kohdalla – sattumalta lounasaikaan – joten kurkistimme rohkeasti sisään.

Umami osoitti olevansa todella viihtyisä ja kutsuva ravintola, jonka melko huomaamattoman ulkokuoren alta paljastui hienosti viimeistelty ja hurmaava miljöö, jonne on käytännössä pakko palata pitkänkin kaavan mukaan. Pöytävaraus lienee paikallaan, sillä paikka oli päiväseltäänkin todella suosittu, enkä ihmettele lainkaan. Valikoimme lounaaksi ”päivän erikoisen” ja ravintolalle räätälöidyt oluet. Jenkkihumaloitusaison sulikin suuhun salaattipedille nostetun kalakakun ja uppomunan kanssa. Itse annoksen hinta oli alle seitsemän euroa, mikä tuntui suoranaiselta ryöstöltä – ravintolaa kohtaan.

Ja jos lisäsuosittteluja tarvitaan, niin sanottakoon että Umamin etuovelta on suora näköyhteys Uba & Humalin fasaadiin. Win-win -tilanne siis.

Jopa huomaamaton ulkoasu pettää...
Sen päivän spesiaali. Törkysen hyvä!

Vidrik Saison, Hopster
Valmistaja: Lehe Pruulikoda
5,5% / Saison
Varsin raikas, sitruksista jenkkihumalaa hyvin esiin tuova Saison. Makua voisi oikeastaan kuvata vähän toisesta suunnasta: kohtalaisen runsaan jenkkihumalan voimin eteenpäin porskuttava olut, jolle belgihiiva antaa oman kivan, mausteisen tunnusvärinsä. Oivallinen olut ja samalla hieno ruokajuoma.
Pisteet: 37/50

Puolison Pearu IPA toimi myös ihan hyvin, vaikka punertavana vähän turhan mallaspainoinen olikin.
Tämä ikkuna veti puoleensa. Yksi monista ravintolan kiintopisteistä.


Mini Burger Factory

Pikk 47 (muuttaa pian osoitteeseen Lootsi 10)

Estonian Burger Factory on yksi monista kaupungin kehutuista kaksin käsin syötävistä kohteista, mutta tiemme eivät vielä ole ehtineet kohdata. Sen vanhasta kaupungista paikannettu, minikokoisia hampurilaisia tarjoileva Mini Burger Factory ehdittiin sen sijaan katsastaa ja kyllähän tuo toimi. Kolmen miniburgerin settiin voi valita joko kolme samaa tuotetta tai napata eteensä joku muutamasta esivalitusta kolmen erilaisen burgerin koosteesta. 

Kaikille purilaisilla on myös omat juomasuositukset, jotka kumppanini myös tilasikin. Itse menin liitutaululla mainostetun ”extra dry IPA:n” voimin, mikä oli ruokajuomana ihan OK, mutta oluena vähän mitäänsanomaton. Brut IPAa odotin, jotain sinnepäin ehkä sain. Juomalista itsessään on ihan mukavan laaja ja esim. Mikkelleriltä olisi ollut aika montakin hyvää vaihtoehtoa tarjolla. Pääosin valikoima painottuu virolaisiin crafteihin, mikä on minusta varsin kannatettava asia.

Tres burgers...
 Lehe Surikaadi Seadus / Meerkat Mob Rules
Brut IPA / 6,0%
Toinen leheläinen ei sitten vakuuttanutkaan saisonin tavoin:

Kuivaa on, mutta myös melko vaatimaton muutoinkin. Ruokajuomana toimii paremmin katkeron leikatessa rasvaahkon burgerin makumaailmaa. Yksinäisenä jotenkin tylppä ja aromaattisuutta lisää huutava. Ihan jees, mutta tuskin tulisi toista kertaa lasiin valittua.
Pisteet: 30/50
MBF on muuttoaikeissa. Nätti, historiallinen rakennus toimii sen kotina vielä hetken.
Alla vielä kuvia teksteineen aiheesta ja sen ulkopuolelta. Esimerkiksi lauttojen valikoimista en sen isommin ole helmiä löytänyt ja nyt mennen tullen palvellut Eckerö oli myös kohtalaisen yllätyksetön. Vuodessa on kuitenkin tapahtunut ihan positiivisakin juttuja, sillä suomalaisia pienpanimoita on nostettu tapetille. Koskipanimo, Waahto, Ruosniemi, Teerenpeli, Stallhagen ja Malmgård löytyi hyllystä Põhjalan ja muutaman muun ulkolaisen kanssa. Eritoten Punk IPAn 12-packin hintapolitiikka puhutteli (19,90).

Lootakaupalla craftia.
Kotimaista edustusta ihan kivasti.
Omat tuliaiset. Reunoista löytyy TapTapin hankinnat, Punk IPAt ja kotimaiset on laivalta. Must Guld lähti mukaan vahingossa, kun hintalapussa luki vain Imperial Baltic Porter enkä hoksannut tutun oluen etiketin vaihtuneen. No virheen merkitys on onneksi olematon, koska kyseessä on todella hyvä olut.

Loman ainut hotellibisse on TapTapista ja taattua laatua.
Satunnaispoiminta: Sadama Turgin oluthylly.

Ja hei: kävelkää hyvät ihmiset. Tallinnan seinillä on kerrotavaa.
↧

HIISI Käre

July 19, 2019, 11:51 am
$
0
0
HIISI Käre
  • Tyyli: Hefeweizen / Savuolut
  • Alk.%: 5,5
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
Hehkuen juoksee, sateessa paukkuu //  jahdaten varjoi se hehkuu ja haukkuu //  väreis’ se värisee, taivaalla kärisee //  kunnes on nahat, kullattu rahaks.
Käre on melankolisen jäähdyttävä vehnäolut, ympärivuotiseen käyttöön. Sahtivaikutteet, kuten savu, kataja ja ruis viimeistelevät tämän metsäsuomalaisen janojuoman.
Ai että. Siitä onkin jo hetki kun on päässyt uuden hiisiläisen äärelle. Sahtimainen, katajanmarjalla maustettu vehnäolut ei lupaile perushefeweizenointia, mutta eipä tuo kieltämättä haittaakaan. On näes aika hienosti omaan makuhermoon osuvaa. Ruistahan ei raaka-aineissa* mainita, mutta kieltämättä sen makumaailmaa on mukaan silti saatu. Tätä pitää ottaa mökille mukaan.

*Raaka-aineet: vesi, vehnämallas, ohramallas, katajanmarja, humala, hiiva.

HIISI Käre
Ruskeanlainen, kohtalaisen vaahdon nostava olut. Tuoksu on varsin sahtimainen. Savun tuiverrus on mukavan maalaistunnelmaista, pirtin tulipesästä nousevaa ja katon rajaan nostettiin, koviin ruisreikäleipiin hienosti sekoittuvaa. Kevyttä makeutta, runsaampaa mausteisuutta. Runsas ja tunnelmallinen.

Maku toistaa tuoksua. Savu ehkä vähän hupenee mausteisuuden nostaessa päätään. Edelleen rukiista, nyt makeamman limppuisessa muodossa. Pehmyt, mutta rosoinen savuisuus sulautuu siihen hienosti... Riihiruis, se kuvaa tuota komboa todella hyvin. Katajaisuus antaa hyvän lisän lopussa korostuvaan mausteisuuteen. Makumaailman runsaus viimeistelee tunnelman eikä tässä voi muuta kuin nautiskella täysin rinnoin.

Pisteet: 37/50
↧
↧

Aalto Päijänne Pils

July 23, 2019, 12:48 pm
$
0
0
Aalto Päijänne Pils
Aalto-kollektiivin tuoreehko Pils rantautui myös kyläkauppaamme, joten ostopäätös oli selviö. Pyynikin tykönä mestaroitu olut on verhottu tällä kertaa tölkkiin, mikä sopii omaan pirtaan hienosti. Etiketissä tuttu näkymä lähivesistön selältä ja kieltämättä tämä pitäisi käydä korkkaamassa jossain päin Päijänteen rantakaistaa. Arviotilanne on suoritettu noin kilometrin päässä rantaviivasta, joten aika lähellä ollaan.

Ensikosketus jätti vähän flätin kuvan, mutta kuten alla olevasta arviosta välittyy oli uusintaotos huomattavasti puhuttelevampi ja kokonaisuutena hienojen Pils-juomien joukkoon nouseva tulkinta ilman turhaa kikkailua.
Päijänne on raikas, reilu ja hilpeästi humaloitu Pils olut. Sen makujen siivellä ajatukset liitävät aurinkoisiin kesäpäiviin Päjänteen aalloilla.
Aalto Päijänne Pils
Vaalea, kirkas ja todella runsaan vaahdon nostava olut. Tuoksu on melko kevyt mutta hyvä. Vaalea mallas taustoittaa ruohoisen ja kevyen yrttisen humalan esitystä. Puhdaslinjainen ja toimiva, mutta tosiaan aika hento tuoksu.

Maku on voimakkaampi ja aika hyvä. Ruohoisuus on vehreää ja lopussa aika napakkaakin. Vaalea mallaspuoli pysyttelee taustalla, mutta antaa makuun pientä paahtoleivän särmää. Ruohon seasta löytyy yrttiä. Hiilihappoja on, mutta vähän turhan laiskasti. Paras raikkaus jää saavuttamatta, mutta kyllähän tämä muutoin mukavan puhdaslinjainen ja maistuva pohjahiivaolut on. Pitää testata Päijänteen rannoilla jossain välissä, sinne tämä osuu kuin nenä kalloon.

Lisähuomio: Kokeilin myös toisen yksilön, jossa hiilihappotaso oli paljon suunmyötäisempi. Lopputulema oli huomattavasti tasapainoisempi ja omaan suuhun ensiluokkaisen pilsin määritelmää hipovan herkullinen. Ei harha-askelia, ei kompurointia, vaan varmaotteisen ruohikkoista ja vaaleanmaltaista etenemistä raikkaassa ja virkistävässä muodossa. Tölkkivaihteluihin tulee siis näemmä varautua.

Pisteet: 36/50
↧

Northern Monk Patrons Project 5.06 Ricky Lightfood Dale Head Summit

July 27, 2019, 10:58 am
$
0
0
Northern Monk Patrons Project 5.06 Ricky Lightfood Dale Head Summit

Pohjoismunkkien Patrons-oluiden vitossarja on pyhitetty polku- ja vuorijuoksuguru Ricky Lightfootille. Pienen kattavasta näyte-erästälöytynyt 3,5-prosenttinen Dale Head Summit onkin teemaan hienosti sopiva juoksuolut, joka oli itselläkin tarkoitus korkata kesäisen polkujuoksulenkin päätteeksi. Kotirempat ja edellisvuosia aktiivisempi kuningaslajikausi ovat kuitenkin syöneet aikaa itsenäiseltä luonnossakirmailulta, mutta meneehän tällainen kevyt ja aromaattinen olut terassiprojektin palauttelussakin.

Dale Head on yksi luoteis-Englannin ”tunturialueen”huipuista. Se sijaitsee Rickyn synnyinseudulla Cumbriassa, joten lienee valikoitunut sitä myöten tämän oluen teemaksikin. Tribuuttiolut on siis kevyt, sameanlainen ”Light IPA”, jossa on tavoitellaan onnistuneesti sujuvan sessioitavuuden ja suhteellisen runsaan makukirjon pyhää yhteenliittymää. Simcoella, Topazilla ja Mosaicilla humaloitu olut onkin hyvin vaalea ja kepeä mennen sinne low ABV -tuotosten selvään kärkipäähän.

Northern Monk Patrons Project 5.06 Ricky Lightfood Dale Head Summit
Northern Monk Patrons Project 5.06 Ricky Lightfood Dale Head Summit
After the previous two in this series being Watching Crag, a DDH Black IPA and Three Peaks Mountain Race, a Yorkshire farmhouse ale, we wanted to revisit the paler side of the spectrum and brew another light IPA. In terms of ABV we aimed for 3.5%, lower than some of the previous in the series but harnessing everything we learnt from beers such as Striding Edge, the only patrons to make it into core range!
We aimed as ever to make the beer super sessionable yet super flavoursome. The malt bill features oats to add body and a touch of Light Munich malt as it provides a light yet full bodied base for a dry hop that combines the huge flavours of Simcoe, Topaz and Mosaic. We opted to increase the whirlpool addition to double what we usually do for our low ABV beers to add depth of flavour and aroma. Expect upfront citrus, subtle hints of berry and a solid backbone of resinous pine.
Northern Monk Patrons Project 5.06 Ricky Lightfood Dale Head Summit
Vaaleankeltainen, utuinen, valkean ja runsaan vaahdon nostava olut. Kepeä ja raikas tuoksu on aprikoosisen hedelmäinen, mangoinen ja sitruksinen. Kiiviä ja vesimeloniakin, kaikkia odotetun ohuisena liuskana, silti hyvin esille nousevana.

Maku on tuoksunkaltainen - raikas, vaalean hedelmäinen, kevyt ja kesäinen. Mango, kiivi, papaija, aprikoosi ja sitruuna. Pientä humalanpolttoakin löytyy, aromaattista verhousta ja varsin pitkänlaista, sitrushedelmäistä jälkimakuakin. Aika täydellinen kevyen pään kesäjuoma.

Pisteet: 36/50
↧
Search

Norjalaiset kesäsessiot: Lervig House Party & Easy

July 28, 2019, 11:12 am
$
0
0

Rennot kotibileet, vai?
Etiketti kuvaa oluen syvintä olemusta hienosti.
Kesä on sessiojuomien juhlaa ja Pienen näytepaketistapaljastuikin pari norjalaispanimo Lervigin taidonnäytettä. Nelipinnainen House Party on tyypitetty panimon toimesta Session Aleksi, kun taas hitusen rotevampi (4,5%) Easy kantaa mukanaan DDH Pale Alen mainintaa. Semisamea Session IPA se varmaan loppujen lopuksi olikin.

Toimivaksi, sosiaaliseksi törpöttelyolueksi tarkoitettu House Party on humaloitu Citralla ja Bru 1:llä. Sen vaalea ja sopivan kepeä runko on rakennettu  Pilsner-, Munich- ja Melanoidin -maltaiden varaan, eikä lopputulema lainkaan pöllö ole. Ei toki syvän mehukaskaan, kuten jotkut NE-liitteiset sessiotuotteet, mutta ei aina tarvitsekaan.

Easy sen sijaan luottaa nykypäivänä yleistyneeseen DDH-tunnelmointiin. Olut on kuivahumaloitu Mosaicilla ja Citralla – kahteen kertaan – ja tarjoaakin aika mukavan hedelmäistä ja aromaattisen särmikästäkin menoa. Esitys on varsin vakuuttava ja olut osuu House Party paremmin myös sinne omaan törpöttelyhermoon, vaikka päteviä tuotteita nämä kummatkin kyllä ovat. Maltaina Easyssä toimii Golden Promise, Munich, Pilsner sekä kaura ja vehnä

Lervig House Party

4,0% / American Pale Ale

We have long winters and short summers in Norway where we often daydream of being in an island paradise. But usually we just end up at a friend’s house party all night long… And what we drink is House Party - the super-clean malt allows the hops to give their juicy/tropical fruit flavours an unobstructed pathway to your palate.  It comes in a can, and it’s completely crushable.
Haalean vaalea, valkean ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on suht mieto, hedelmäistä humalaa, sitrusta antava. Ihan miellyttävä.

Maku on hieman runsaampi ja suht napakan sitruksinen, hivenen greippinen ja pitkään pureva. Mausta löytyy tuoksua runsaammin myös tropiikin hedelmää ja runkoakin vaikuttaisi olevan ihan sopivissa määrin kevyen keksimäisyyden vallitessa. Hedelmiin makumaailma kuitenkin painottuu, vähän yrttistäkin särmää vaikuttaisi olevan. Sessioitavaa tavaraa toimivassa paketissa.

Pisteet: 34/50

Lervig Easy

4,5% / Session IPA

We want you to enjoy our hops so we made this easy for you and loaded up with Mosaic and Citra. We complemented the hops with the best malts from the UK, and tons of oats to make the body nice and simple.
Vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Kevyttä utuisuutta, muttei nykytrendin mukaista sameutta kuitenkaan.

Tuoksussa trooppisuutta, sitrusta ja hentoa havuisuutta. Ehkä vähän yrttiäkin. Varsin toimiva, vaikkei yltiöpäisimmästä päästä runsaudessaan olekaan. Sopivan iisiä menoa.

Maku on aika jees. Osui hyvin törpöttelyhermoon, vaikka suht runsasta makumaailmaa näihin vahvuuksiin esitteleekin. Mukavaa juotavaa joka tapauksessa. Trooppinen lataus on melko tiiviin tuntuinen, silti kohtuu paljon itsestään antava ja toimiva. Mango, sitrus, aprikoosi ja ananas sieltä ehkä eniten esiin nousee männyn ja yrttisyyden tukiessaan etenkin maun loppupuolella. Lopetus onkin mukavasti nipistelevä, sitrussärmäinen ja pitkäluonteinen. Melkoisen vakuuttava esitys 4,5% vahvuuksiin.

Pisteet: 37/50
↧

Bryggeri Saison

July 30, 2019, 11:08 am
$
0
0
Bryggeri Saison
Bryggeri  Helsingin Saison oli ilmaantunut lähi-Prisman hyllyyn ja varmaotteisen ravintolapanimon tuotteet luonnollisesti kiinnostavat vastaan sattuessaan. Nyt ei kuitenkaan päästy aivan huipputuotteen äärelle. Hivenen odotuksia tummempi ja aika kliininenkin ulkomuoto pääsivät hieman yllättämään, eikä makukaan kovinkaan helposti Saison Dupontiin vertautunut. Belgitunnelma on toki vahvana läsnä, mutta laveampaan ”Belgian Ale” –luokkaan tämän Saisonia selvemmin juotuisin sijoittamaan.
Bryggeri Saison on meripihkan vaalea, raikas ja kevyesti happoinen belgialaistyylinen sadonkorjuuolut, jonka pehmeä mausteisuus tekee siitä erinomaisen oluen ruokapöytään. Saison sopii kumppaniksi äyriäisille, pehmeille juustoille tai paahdetulle siipikarjalle.
IBU: 17 / EBC: 15

Bryggeri Saison
Tyystin kirkas ja hieman punertava olut kevyellä vaahdolla. Odotin vähän rustiikkisempaa näkyä. Odotukset kääntyvät turhan kliinisiksi, mutta haistetaan nyt ensin.

Huh, tuoksu on kohdillaan, ei anneta ulkonäön hämätä. Se on aika runsaskin, belgimausteinen, vaalea, hieman keksinen ja viljavan vehnäinen. Kevyttä hedelmää, tuoreenlausta yrttiä. Aikas kiva.

Maku on ihan toimiva. Sekin on runsas, mutta myös aika raikas ja kesäinen. Sitruksinen rutistus ja sen kipakka happamuus sekä yleinen kukkaisuus antavat oluelle paljon, mutta putipuhtaaksi saisoniksi en tätä sokkona leimaisi. Belgihiivaa, viljavaa vehnäisyyttä ja kohtalaista rungokkuuttakin. Jonkinmoinen ”vaalea belgiale” on ensimmäinen mielikuva ja sen lipun alla matkaa taidan jatkaakin.

Ihan maistuvaa belgimenoa joka tapauksessa. Ei silti nouse omalle kesälistalle.

Pisteet: 33/50
↧
↧

Stadin Heller Keller & Modern Pils

July 30, 2019, 11:49 am
$
0
0

Stadin Heller Keller
Stadin Modern Pils

Tässä on diipadaapan täyteisen kesän tuoksinassa jäänyt muutama ”arkisempi” olutarvio myös julkaisematta. Keväällä tuli käytyä nimittäin mm. Stadin Panimon kierroksella ja panimopuodissa, mistä mukaan lähti useampikin uusi tuttavuus. Toki jonkinmoista epäpyhää modernisointilinjaa liittyy näidenkin oluiden tarinoihin, sillä sekä Kellerbier että Pils ovat saaneet vähän uutta väriä makumaailmoihinsa perinteisempien sävyjen ohella. Mutta mitä tarkemmin? Sitäpä en tiedä kuin maun perusteella.

Isommin näiden kahden tuotteen taustoja ei näet oikein missään avata, mikä tiedonjanoisessa nykymaailmassa on todella sääli. Sen verran kuitenkin pinnistelin makumuistiani, että rohkenen väittää taannoin pohtimani Daddy Greensin valikoimissa olleenkellerin olleen juurikin Heller Kelleriä, eikä mitään olemassa olematonta Modern Kelleriä tai mitä nyt ikinä olin muka taululta lukenutkaan. Modern Pils taasen on vähän ruohikosta laajemmalle nouseva, mielestäni raikasta hedelmääkin lisänä tarjoileva ja oikeastaan hyvinkin toimivan kepeä lagerolut kesäkelejä silmällä pitäen.

Stadin Heller Keller

Kellerbier

5,3%

Vaaleanlainen, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hedelmäinen, vähän jopa tuttifruttinen. Yrttiäkin löytyy, samoin vaaleaa ja pehmyttä mallasta.

Maku toistaa tuoksua. Märän trooppinen, yrttinen ja keskirunsaan maltainen tunnelma toimii varsin kivasti, etenkin kun lopusta löytyy mukavaa napakkuutta. Vaalea mallaspuoli on pehmyttä ja keskirunsasta, mutta en tätä suorilta kelleriksi olisi arvannut.

Pisteet: 33/50
-----

Stadin Modern Pils

Pilsener / India Pale Lager

5,0%

Vaaleankeltainen, lähes kirkas ja valkeavaahtoinen olut.  Tuoksu on kepeän raikas, hedelmäinen ja havuisen yrttinen. Pilssiä uudenmaailman tuulahduksin siis. Aivan kuten oli luvattukin.

Maku toistaa tuoksua ja tarjoaa myös hivenen tutumpaa ruohoisuuttakin lopetukseen. Alku kulkee trooppisemmissa maisemissa vehreän yrtin seuraillessa vieressä. Runko on odotetun vaalea ja vähäeleinen. Kokonaisuus onkin aika hedelmäinen, kipakka ja raikas ilmestys. Miellyttävästi kesää kohti kurkottava olut.

Pisteet: 35/50
↧

Kesäpäivä Tampereella

July 31, 2019, 1:14 pm
$
0
0

Tampereellakin haahuilisi mielellään pidempään ja useamminkin.

Jokin aika sitten pääsin taas manaamaan, ettei Tampereella tule juuri asioitua, vaikka se lähin suurpitäjä Jyväskylästä katsoen onkin. Jutun juurena ollut lounashetki Plevnassa sai kuitenkin jatkoa jo lomakaudella, kun kulku suuntautui taas Suomen Tampesteria kohti. Kaava oli toki totutun suoraviivainen, eli hellepäivän ohjelma salli vain vajaan parituntisen haahuilun keskustakorttelien kaduilla. Mutta ehtiihän siinäkin jo jotain.

Ensimmäinen kohde oli Tampereen kauppahalli ja Flinda. Tarkoitus oli myös syödä pikaisesti jotain, joten valinta oli siinäkin mielessä erittäin optimaalinen. Lisäksi kauppahallit ovat kiehtovia ja hitaasti nautittavia paikkoja, joissa jyväskyläläinen pääsee aivan liian harvoin vierailemaan. Pidän niiden tunnelmasta ja tarjonnan silmäilystä vallattoman paljon. Kauppahalli onkin yksi harvoja elementtejä, mitä opiskelukaupunkini Kuopion katuelämästä olen jäänyt kaipaamaan.

Ensivisiitti Flindaan.
Valikoimasta puuttuu Salaman kepeä Micro IPA, jonka viimeisen kappaleen nappasin mukaani.
Flinda löytyi pienen harhailun jälkeen ja ehkä vähän yllätti kompaktilla koollaan, vaikken minä mitään suurmyymälää odottanutkaan. Vastaanotto oli iloinen ja lämmin, hyvin tunnelmaan sopiva. Samalla sain pikaisen läpikäynnin tarjolla olevasta valikoimasta ja hyvän ruokavinkin seuraavaa etappia silmällä pitäen.

Valikoima itsessään oli melko vähänimikkeinen, mutta tarjosi silti muutamia ainakin kotiseudun tarjonnasta puuttuvia tuotteita ja panimoita. Mukaan lähti rivinsä viimeinen Salama Brewingin Micro IPA sekä Porin hirvipanimon appelsiini-mandariini-Saison. Seuraavaksi etsiydyin edellä vinkatun Ohanan tiskille vegeburgerin äärelle. Suositus piti kutinsa, eikä Ohanaa ole muutoinkaan suotta kuullut kehuttavan.

Taakia börstaa.
Rekvisiittaa ja infoa.
Flindassa vinkattu Ohana ja sen vegeburger toimii. Kiva syödä vaihteeksi kasvishampurilainen kasvispihivillä eikä jollain Beyond Meatilla. Juustolla otin, mutta puolustuksekseni sanon että se sitoi koko kookkaan komeuden hyvin kasaan. Maku oli 5/5!
Aikataulu antoi sen verran jalansijaa, että ehdin tarkastaa vielä jonkin olutravintolan omatuontitarjontaa ennen Plevnan olutpuotiin laskeutumista. Somesta esiin nostettiin keskusta-alueen Tuulensuu ja Kahdet Kasvot, sekä Hervannan Kultainen Apina. Tie vei tällä kertaa Tuulensuuhun, jossa pari kourallista mukaan ostettavia tuotteita löytyikin.

Ulosmyytävät Lambicit olivat ”valitettavasti” omasta varastosta tuttuja (mm. Cantillon Gueuze), joten nappasin summamutikassa matkaan Scåssenes-panimon Comedie-witsarjan Rosen, vaikka vähän marjamausteisuutta nimen perusteella pelkäsinkin. Vattuahan siinä oli, mutta ensimmäinen ravintolasta ulosostettu olut oli tosiasia ja symbolisesti merkittävä juttu. Yli 5,5% valikoimaa katsellessa tuli toki mietittyä taas tuota lainsäädännön rajoittuneisuutta, mutta minkäs teet.

Tuulensuu myy omatuontejaan myös ulos (5,5% rajaan asti)
Viimeisenä etappina oli tuo mainittu Plevna, josta täydensin Siperia- ja WeizenBock- varastoani. Auto oli taktisesti parkissa Plevnan parkkihallissa, joten kantamusten kanssa ei tarvinnut kamalasti auringon porotuksesta välittää. Kierroksen jälkeen oli muuta ohjelmaa ja kyllähän tuota kaupunkia mieluusti vähän paremmallakin ajalla tekisi mieli tutkia. Samoin kuin vaikkapa Tuulensuun valikoimaakin…

Toista kertaa tänä kesänä ostoksille.
Olutpuoti

Hanalista
Hellepäivän saalis.
↧

AleSmith Speedway Stout

August 1, 2019, 11:44 am
$
0
0

AleSmith Speedway Stout
AleSmith on monilla mittareilla yksi lajinsa todellisiin huippuihin lukeutuva olut, jonka taival suomalaisessa laintulkintaviidakossa on surullisen kuuluisa. Oluthan on vedetty pari vuotta sitten pois Alkon valikoimista ja muistojeni mukaan se on bannattu myös HBF:stä tämän vuosikymmenen alussa. Syynä on tietenkin moottorihurjasteluun viittaava nimi ja etiketissä kuvattu ruutulippupari.

Olutta on toki tullut vastaan ravintoloissa, mutten kyllä muista sitä useampaan vuoteen siemailleeni. Sitä löytyi alkukesällä pikkupulloissa, mikä on tämän luokan oluelle vähän megalekaa yksinäiskuluttajaystävällisempi ratkaisu. Ostopaikka oli tietty internet.

Jyhkeän muhkea, kahvilla aateloitu olut omaa jo useiden vuosien mittaisen taipaleen. Se on saanut alkunsa jo vuonna 1997, jolloin sen vahvuus oli nykyistä maltillisemmalla tasolla (8,0%). Nykyisiin mittoihinsa se nostettiin panimon vaihdettua omistajaa vuoden 2002 jälkeen. Vetovastuun ottanut Peter Zien lisäsi oluen syvyysvaikutelmaa tuhdimman rungon avulla ja samalla uraauurtava kahviseikkailu alkoi kantaa hedelmää.

Craft-buumi alkoi näihin aikoihin kyteä San Diegon seudulla ja muutamassa vuodessa kahvistouteista oli muodostunut uusi ja kysytty ilmiö. AleSmithin pioneeriolut keräsikin nopeasti kannattajia, eikä panimon tuotantotahti kyennyt vastaamaan kysyntään. Myös kaikki tynnyrivariantit myytiin loppuun heti julkaisun jälkeen. Kysyntä tiivistyi vuoteen 2011 mennessä, jolloin panimo joutui kehittelemään erilaisia lippusysteemeitä lanseerausten yhteyteen. Lisää aiheesta voi lukea Thrillistin artikkelista:

How AleSmith's Speedway Stout Became the Most Coveted Beer in San Diego


Speedway Stout’s ominous, pitch-black appearance has become a hallmark of this modern-day classic. Chocolate and roasted malts dominate the flavor, supported by notes of dark fruit, toffee, and caramel. A healthy dose of locally-roasted coffee from Ryan Bros. Coffee, Inc. added to each batch brings out the beer’s dark chocolate flavors and enhances its drinkability. Despite its intensity, Speedway Stout’s fine carbonation and creamy mouthfeel make it very smooth and surprisingly easy to drink. This beer ages very well and will continue to mature for many years to come.
AleSmith Speedway Stout

Sysimusta, beigen vaahdon nostava olut. Tuoksu... Hemmetti. Suklaata, kahvia, paahtunutta mallasta ja kypsiä, tummia hedelmiä. Kahvi ehkä se päällimmäisin, mutta hyvin monipuolisella ja syvällä linjalla silti liikutaan.

Myös maussa kahvi korostuu, mutta mukana on muutakin. Paljon muutakin. Suklaa, paahtunut maltaisuus, kypsän, tummat hedelmät ja pehmeäksi pyöristyvä suutuntuma luovat moniulotteisen ja klassikon arvon ansaisevan kokonaisuuden. Salmiakkinen loppupuoli täydentyy kohtalaisen katkeron iskiessä kiinni. Jälkimaku on pitkä, kahvinen ja lakritsainen. Kokonaiskuvaan kuuluu myös vahvuutta ilmentävää lämpöä, joka ei kuitenkaan äidy teräväksi tai muutoinkaan etanoliseksi. Päinvastoin, varsin arvokas lisä. Onhan tää nyt, ai että!

Pisteet: 41/50
↧
Viewing all 2031 articles
Browse latest View live
Search