Quantcast
Channel: OLUTKELLARI
Viewing all 2031 articles
Browse latest View live

Kvarken Lighthouse Watchman & Home Port

$
0
0

Pikapiipahdus Vaasassa kartutti kotimaan oluttietämystä kahdella uudella oluella.


Satapäinen pienpanimojoukkiomme tarjoilee tänä päivänä enemmän maisteltavaa kuin mitä yksittäinen olutblogisti ehtii lasiinsa haalia. Toki Keski-Suomesta ei aivan kaikkien toimijoiden makuja edes saa, mutta aikamoisen urakan edessä sitä tuntuu nytkin jo olevan. Itsellänikin taitaa olla vielä useampikymmen panimo kokonaan maistamatta, vaikka yritän parhaani mukaan näitä aukkoja pienpanimokartassa täytellä.

Kesälomareissu puuduttavista maisemistaan tunnetulle Härmän seudulle soi myös pienen levähdyksen kuvankauniissa Vaasassa. Lähinnä yöpymis- ja lepopaikan virkaa toimittanut kaupunki soi kuitenkin pienen näytteen paikallisesta olutosaamisesta eli yhytin kuin yhytinkin jo hyvän aikaa himoitsemani Kvarkenin oluita.

Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui eräässä keskustan ketjuravintolassa, josta paikallista olutta sai tarjoilijalta kysymällä. Lapparit ja vastaavat kyllä lueteltiin, eli pientä valveutuneisuutta ja kepillä jään tökkimistä paikallismakujen nappaaminen näemmä vaatii. Merenkurkkupanimon vaalea majakan kellomies eli Lighthouse Watchman Pilsner sai siis luvan toimia ensikosketuksena mielenkiintoisen toimijan oluttarjontaan.

Kvarken Lighthouse Watchman

Pilsener / 4,7% / Kvarken Brewery, Söderudden, Suomi
Vaalea ja lasissa kutsuvasti kihelmöivä Pils osoittautui oivalliseksi valinnaksi kana-vuohenjuusto-salaatin rinnalle. Kvarkenilainen puree melko ronskisti, mutta tarjoaa vastapainoksi vaalean maltaan yllättävänkin pyöreää läsnäoloa. Humala on kuitenkin pääosassa, aivan kuten pitääkin ja sen ruohoinen, heinäinen sekä hivenen sitruksinenkin tarjonta toimii kuin keidas helteisen matkapäivän päätepisteessä. 

Oivallinen, hieman kevyt, mutta toimiva tuote!

Pisteet: 34/50
---
Kvarkenin ulkoasu on tyylikäs.
Vesi- ja iltapalavarastojen täydennysreissulta löytyi sitten vielä toinen Kvarkenin olut, kesäisiin tunnelmiin ehkä vähän heikommin sopiva Home Port –portteri. Keskustan Citymarketissa ei visiitin aikaan muita paikkoja panimon tuotteille edes näkynyt, eikä Bock’siltakaan tainnut kuin pari jo ennestään tuttua olutta hyllyssä olla. No, olutta ei tällä kertaa erikseen joutanut metsästämään ja kyllähän kaksi tikkiä ihan hyvä saalis pitkän ajopäivän päätteeksi oli.

Siinä missä Lighthouse Watchman nautittiin paikan päällä, lähti Home Port kylmälaukussa kohti Keski-Suomea, omaa kotisatamaamme. Merelllisen portterin sovittaminen heinäkuun helteisiin osoittautui hivenen haastavaksi, mutta ensimmäisen semiviileän illan rohkaisemana korkki napsahti auki. Ja olihan se…

Home is where the heart is, for us it’s close to the sea. The area close to Klobbskat has been used as an outpost and a place to guard the sea through times of war and peace. To honour the past, this porter aims at being smooth, but yet give a warmth when drinking after a cold day at sea. This beer will also be a good companion to food. And why not try to age it a year or so, as porters can develop very nicely with time.

Harvemmin muuten näkee kauppavahvuista olutta, jota suositellaan jopa kypsytettäväksi (ks. kursivoitu lainaus).

Kvarken Home Port

Porter / 5,5% /  Kvarken Brewery, Söderudden, Suomi
Tummanpuhuva, ehkä kuitenkin enempi syvänruskea kuin sysimusta olut niukahkolla ja lyhytkestoisella vaahdolla. Tuoksu on toimiva. Runsaan paahtuneessa tunnelmassa on suklaata, kahvia ja limppuista tuntumaa. Mukana on vienompaa yrttisyyttä sekä kypsää hedelmää.

Maku on aluksi kitkerän suklainen, mutta pehmenee kielen yli edetessään. Suklaasta tulee lempeämmän tuntuista, kahvinen paahteisuus pääsee oikeuksiinsa ja melko tukevan leipäinen tausta takaa riittävän syvyyden tuntemuksen. Yrttinen loppupuraisu on melko napakka, jälkimaku pitkän paahteinen ja kuivaan kääntyvä. Juotavuus on hyvällä tasolla, makuprofiilista ei löydy aukkoja ja suutuntumakin viehättää. Tasapaino on hallussa ja kokonaisuus kerää ansaitut kiitokset.

Tässä on erittäin varmaotteinen portteri.

Pisteet: 37/50

Cool Head Brew x Donut Island Juicy Lucy IIIPA

$
0
0
Cool Head Brew x Donut Island Juicy Lucy IIIPA
Suomen oma maltaisten juomien Monsta Island Czars aka Donut Island Cool Heads –kollabo toi Alkoon melko messevän kuuloisen tripla-IPAn, samean sellaisen, tottakai. Juicy Lucy on piipahtanut Alkon valikoimissa aiemminkin, mutta pääsääntöisesti tarjonta on kai enemmän painottunut ravintola- ja tapahtumamyyntiin. Nyt levikki on taas ainakin hetkellisesti kansallistettu ja pitihän se sitten testiin hakea.

Citralla, Amarillolla ja Galaxyllä humaloitu NEIIIPA lähti matkaan heti hyllyyntulon jälkeen, vaikka nämä vahvemman luokan humalapommit ovat viimeaikoina alkaneet tökkimäänkin. Jos rehellisiä ollaan, en ostohetkellä hoksannut vahvuutta edes tarkistaa, enkä ulkomuistanut tuotteen olevan kymmenprosenttinen. No, oisin minä tämän varmaan silti testiin poiminut.
This gluttony of a beer is an absolute hop fiesta. Juiciest drippings from Citra, Amarillo and Galaxy hops are laid over the softest bed of malts we could ever make – creating a beer like no other. Leave the norms for others, forget the rules and settle only for the best. Do not age this beer, drink fresh!
Cool Head Brew x Donut Island Juicy Lucy IIIPA
Appelsiinisen keltainen, kevyt- ja nopeavaahtoinen olut. Tuoksu on hyvin hedelmäinen eli passionia, greippiä, mandariinia ja kumppaneita löytyy runsaasti. Mukana on myös kevyttä mausteisuutta sekä kukkaisaa tuntua. Melko runsas, mutta myös vihjeitä vahvuudestaan antava.

Maku on mandariinin tahdittama, greippinen, yleishedelmäisen marmeladinen ja aprikoosinen. Keksimäistä mallasta, toffeetakin. Lopussa greippistä purevuutta, yrttiä ja pippurista mausteisuutta. Jälkimaussa samoja elementtejä, mutta myös vahvuuden vapauttamaa lämmönhönkää. Onhan tämä ihan kiva, joskin aivan liian vahvaa ollakseen tasapainoinen tai oikeasti kunnolla iskevä. Hivenen hervoton, runsasmakuinen ja... Noh, mielenkiintoinen ja kunnianhimoissaan hoiperteleva esitys.

Pisteet: 33/50

Laitilan NEIPA

$
0
0
Laitilan NEIPA
Pienpanimokenttämme suurin toimija eli Laitilan Wirvoitusjuomatehdaskin hyppäsi oluttrendien sameisiin vesiin. Ja teki sen vieläpä tyylillä ja turhia anteeksi pyytelemättä. Panimon syksyinen näytepaketti saavutti OIutkellarinkin oven ja mielelläänhän tämän jo parissa kanavassa kehutun tuotteen testiin otti. Vähemmän vaatimattomasti ”vain” Ahtanumilla, Azaccalla, Cascadella, Citralla, Eurekalla, Galaxylla, Mosaicilla sekä Simcoella humaloitu olut nojaa vahvaan aromaattisuuteen ja mehukkaan sameaan makumaailmaan, minkä jo mukana tullut tiedote meille todentaa:
Panimopäällikkömme Ville  Vilen latasi NEIPA:an todella tuhdin satsin aromihumalaa ja tämän todella aistii jo heti tuoksusta ja itse oluen maku lopulta vahvistaa asian perinpohjaisesti!
Allekirjoitan tämän. Erittäin mieluusti vieläpä. Laitilan NEIPAsta tehtiin suoraan rehdin vahvuinen eli kaupparajaan ei edes lähdetty yrittämään. Tämän vuoksi 7,5-prosenttinen juoma päätyi vain ravintolamyyntiin, vaikka sitä ilmeisesti Alkollekin oli tarjottu. Nähtävästi NEIPAn aika ei ole monopolissa nyt, kun onhan siellä jo noin kolme semmoista ollutkin… Ei makeaa mahantäydeltä.

Mutta tosiaan. Tämän oluen kohdalla on helppo yhtyä kehujien sankkaan joukkoon ja jakaa puoltava suositus tuotteen testaamiseen. Ja mitä ripeämmin toimeen ryhtyy, sitä tuoreempana sen makua pääsee ihmettelemään. Levikkiä voi seurata panimon omista kanavista.

Laitilan NEIPA
Samea, punertavan ja ehkä hitusen ruskoisenkin keltainen olut melko niukalla, mutta tiiviisti istuvalla vaahdolla. Tuoksu on aika nektarinomainen, varsin vakuuttavan tuntuinen. Runsasta tropiikin hedelmää lajityypille tuttujen mangojen, papaijoiden ja passioiden muodossa. Sitrusta toki, vähän greippistäkin särmää. Hyvin mehukasta menoa.

Maku on varsin hyvä, vaikkei yhtä smoothi tai pehmyt tuoksun kanssa olekaan. Hedelmää löytyy, aika paljonkin. Se on mangopyreistä, aprikoosimaista, passionhedelmäistä ja mansikkaista, mutta myös sitrusmaista ja karkeamman greippistä, aromaattisuudessaan paikoin jopa parfyyminomaista.

Vahvuus tuntuu sopivan tukevana runkona eli jämäkän samea hedelmäpommihan tästä tosiaan kuoriutuu. Purevuuttakin löytyy aika mukavasti eli nyt ollaan hienon ja moderniin olutmaailman menoon täysillä vastaavan oluen äärellä.

Pisteet: 39/50

Malmgård Emmer Pale

$
0
0
Malmgård Emmer Pale
Kesäisen hedelmäisesti humaloitu pale ale, jolle oman pellon emmer-vehnä antaa erittäin pehmeän ja kevyen maltaisen rungon. Pyöreän suutuntuman viimeistelee jälkimaun vivahteikas katkeruus. Sopii nautittavaksi ympäri vuoden.
Kesän maku ympäri vuoden.
Näin meille tarinoi Malmgårdin kartanon tuotantoon kuuluva, oman pellon Emmer-vehnää hyödyntävän Emmer Pale Alen etiketti.  Tämä oli pernajalaispanimon näytesetin toimivin uutuustuote ja tasoltaan hienosti linjassa mukana tulleiden, aiemmilta  vuosilta tuttujen X-Porterin ja kesäisen Blond Alen kanssa. Emmer Pale Ale on humaloitu Mosaiscilla, Citralla ja Centennialilla. Katkeruutta mukavat 55 EBU-yksikköä, vahvuutta maltilliset viisi prosenttia ja värinkin on humalavetoiseen olueen mukavan vaalea (15 EBC).

Malmgård Emmer Pale
Aivan karmean vaahto... Lasiin ei oikeastaan muuta aluksi mahdu. Nesteeksi muututtuaan olut on oranssinpunakkaa ja sameaa. Tuoksu on sitruksisen hedelmäinen, kukkainen, Emmeriä selvästi mausteisuutena, pähkinän. ja rustiikkisena kuivuutena esittelevä.

Maku puree napakasti, tarjoilee maalaismaista kesätunnelmaa ja on varsin miellyttävä tuttavuus. Greippiä on taas, jonkin verran tropiikin hedelmääkin. Sitrushedelmät saavat vahvan aisaparin Mosaicin herukkalehdyköistä, mutta myös Emmerin kaiku on vahvasti läsnä. On hyvää...

Pisteet: 34/50

Hop Hunters Brewing Co. Lupulin Dreams

$
0
0
Hop Hunters Brewing Co. Lupulin Dreams
  • Tyyli: New England Pale Ale
  • Alk.%: 5,5
  • Panimo: Hop Hunters, Jyväskylä, Suomi
  • Pantu: HIISI, Jyväskylä, Suomi
Tupu, Hupu ja Lupulin… Siinä tämän tarinan vekkuli kolmikko. Kyseessä on tietenkin paikallisen Hop Hunters –duon tuore, pian levitykseen lähtevä olut, Lupulin Dreams. Muodikkaan samea, trendikästä DDH-terminologiaa sisältävä olut osuu hyvin yksiin kaksikon touhujen kanssa ja olisin ollut jopa pettynyt, mikäli oluttyyliksi olisi valikoitunut jotain muuta. Olut on valmistettu HIISIllä ja sen vahvuus osuu juuri sopivasti nykyiseen kaupparajaan, mikä toimii minusta näissä sameissa tuttavuuksissa hyvin .

5,5-prosenttinen NEPA kantaa rungossaan ohramaltaan lisäksi myös vehnä- ja ruismaltaita, mutta se paras anti on luonnollisesti jätetty humalapuolelle. Raaka-aineluettelon ”Lupulin powder” eli humalapelleteistä eroteltu, jauhettu kryopulveri tuli nyt itselleni ensi kerran vastaan tai ainakaan en muista sitä sisältävää olutta aiemmin nauttineeni. Pulverihumalan kuvataan olevan kaksi kertaa peruspellettiä tykimpää tavaraa eli annostelu voidaan hyvillä mielin puolittaa. Jesse ja Joona toki latasivat pulveria mukaan tätä ohjenuoraa reilummalla kädellä, koska miksi tyytyä kompromissiin. Ja kyllähän sen myös maistaa, onneksi.

Komea etikettitaide ja muistaakseni nimikin on lähtöisin Jessen työpöydältä ja vaikkei olut ehkä sinne kaikkein kauneimpien ilmestysten joukkoon ylläkään, on kokonaisuus aika timanttisessa kuosissa. Sain oman pulloni suoraan toveruksilta ja kyllähän tuon tuoreuden voi mausta oikein aistia. 

Ja mitä Hop Hunters -oluisiin tulee, uskoisin että tämä ei jää tähän..?

Hop Hunters Brewing Co. Lupulin Dreams
Hop Hunters Brewing Co. Lupulin Dreams
Kerrassaan karmea ilmestys. Pari vuotta sitten, ennen sameaa NEIPA-aikaa, olisi tämännäköinen ojasta kaivettu kuravelli mennyt auttamatta viemäriin. Likaisen ruskeaa, harmahtavaakin nestettä siis lasissa, täysin sameana ja kevyesti vaahtoavana.

Tuoksu paljastaa viemäröintiuhkaukset turhiksi. Melko muhevaa, trooppisen hedelmäkorin päälle paloiteltua sitrusta ja greippiä on nimittäin tarjolla. Aromaattisuus on paikoin jopa mentholimaista, teräväsärmäistä ja iskevää eli sitrusviba on esillä vahvasti. Toisaalta pitkä nuuhkaisu nostaa nenään appelsiinimehuisempaa, aprikoosi-passion-lisää omaavaa tunnelmaa...

Maku toimii tuoksuakin paremmin. Samat teesit pätevät edelleen, mutta tuo tiukan mentholimainen sitruksisuus, osittainen havuisuus tekee oluesta todella raikkaan, mutta antaa sille myös useista NEIPOista puuttuvaa lisäsärmää. Päävärit löytyvät sitruksen ja lopussa otettaan kiristävän greipin ohella tuolta mango-aprikoosi-passion-appelsiini -mehukkuuden suunnalta.

Aika avaa makuja entisestään ja kokonaisuus vaikuttaa vahvuuttaan runsaammalta sekä rungokkaammalta. Nyt on kyllä nappisuoritus!

Pisteet: 39/50

Schloderer Bräu Rauchzartes Dunkel

$
0
0
Schloderer Bräu Rauchzartes Dunkel
Ambergilainen savuolut herätti mielenkiintoni karmean etikettinsä, mutta myös luvatun savuisuuden myötä. Saksalainen laatuoluiden rintama harvemmin pettää, eikä moiseen syytökseen ole varaa nytkään. Tai no savuisuus on jäänyt melko kapeanlaiseksi, mutta hyvää hevostelua on silti tarjolla tuopin täydeltä.

Panimo itsessään on perustettu vuonna 1998 ja toimii melkolailla vanhankaupungin keskustassa, mistä löytyy myös asiaankuuluva panimobaari ruokatarjoiluineen. Käsittääkseni konsepti on hieman samankaltainen kuin kotoisalla Bryggerillä eli panimotouhuja on mahdollista seurata ns. livenä laitteiston ollessa osana ravintolatilaa – nättiä sisäpihaa unohtamatta.

Schloderer Bräu Rauchzartes Dunkel
Ruskea, kivan vaahdon nostava olut. Tuoksu on toffeisen limppuinen, yleensäkin leipäisen maltainen, suklainen ja paahtunutkin. Savua ei ilman etiketin mainintaa ehkä osaisi etsiä, mutta vinkki paljastaa vivahteen. Tuoksussa on myös pähkinää ja mausteisuutta. Kokonaisuutena erittäin toimiva, vaikkei savuolutta ole nähnytkään.

Maku... Se on tuoksun syvempi toisinto. Ehkä hieman kuivempi. Toffeen osuus limppuisuudesta on kaventunut, mutta rouhea mäskileipäisyys on edelleen vahvana esillä. Edelleen suklaata, samoin paahdetta. Savua saa taas etsiä ja vaikka sitä pintavaahdosta maustettuna hyvin löytyikin, tuntuu se kadonneen jonnekin taka-alalle. On sitä, mutta kovin niukasti. Lopetus on hienoisen yrttinen, mausteisen kuiva ja hennosti paahdetta sekä suklaata tarjoava.

Jälkimaku jatkuu tasaisen maltaisena paahteen ja leipäisyyden voimin, pähkinän ja pippurin pitäessä homman kuivahkona. Kokonaisuus on kiva ja toimivan dunkelin piirteet täyttävä, vaikka savuoluen leima jääkin lunastamatta. Vähän rustiikkinenkin vaikutelma lienee kuitenkin kevyen savuelementin aikaansaannoksia...

Eli ihan maistuva, kevyen maalaissavuinen Dunkel, josta savu-liitteen voi myös jättää halutessaan pois.

Pisteet: 33/50

Fat Lizard Bikini Top American Wheat

$
0
0
Fat Lizard Bikini Top American Wheat
Liskopanimon kepeä kesävehnä löytyi loppukesällä muiden blogissa tutkittujen tuotteiden tapaan Muuramen K-Supermarketin hyllystä. Toinen hyvä paikka metsästää liskoja on K-Supermarket Länsiväylä. Helposti lähestyttävä, raikas ja kepeälinjainen jenkkivehnä kuulosti megahelteillä erinomaiselta ratkaisulta, mutta tällä kertaa tuo luvattu kepeys oli turhankin määrittävä tekijä. Tähän keittoon ei käsittääkseni katkerohumalia ole uhrattu,  mutta purevuuden puutteeseen se ei silti ensisijaisesti kaatunut. Citralla ja Chinookilla ryyditetty Wheat Ale enteili kyllä hyvää vielä lasissakin, mutta omaan makuun se jäi turhan vaimeaksi ja ohkaiseksi.

Fat Lizard Bikini Top American Wheat
Samea, kauniisti hennon punakankeltaisia sävyjä esittelevä olut todella kauniilla ja riittoisalla vaahdolla. Tuoksu on sitruksinen, mutta myös erikoisen tunnuspiirteen omaava. Sitrusta tuossa piirteessä on, mutta äkkiseltään mieleen tulee myös jonkinlainen kuivamarjainen parfyymisyys. Aromaattista menoa joka tapauksessa.

Maku on raikkaanlainen, sitrus pääteemana kulkeva, tuoksua vähemmän marjaparfyymia antava. Vähän sitäkin löytyy ja hyvinhän se toimii. Mistä lie lähtöisin. Runsautta vehnäaleen toivoisi kumminkin lisää, sillä vähän ponnettomaksi ja ohueksi se jää. Raikkaus ja kepeys toki tuovat sessioitavuutta, mutta liian kevyeksi se silti osoittautuu. Ei liskopanimon perustasoa vastaava tuote eli vain ”ihan jees”.

Pisteet: 31/50

Meidän Veikko Liukastui Banaaniin

$
0
0
Meidän Veikko Liukastui Banaaniin
  • Tyyli: Hefeweizen
  • Alk.%: 5,0
  • Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Suomi
Mitäpä olisi mökkikesä ilman perushefeä? No eipä juuri mitään. Täydennysostoja tulee ajoittain tehtyä mökkipitäjää hitusen isompikokoisen naapurikunnan keskustaajamassa, josta löytyy myös duopolia haastavan Lidlin myymälä. Ketjun Veikko-oluita ei hirveämmin ole tullut harrastettua, mutta kun tuo uusi alkoholilaki luontaisen vahvuiselle vehnäoluelle mahdollisuuden antoi, teki tilaisuuteen mieli tarttua.Veikon vahvuus on jätetty sopuisasti viiteen prosenttiin ja hinta painuu reilun parin euron kohdille.

Lidlin Veikko Vehnäoluen valmistajasta oli jutun julkaisun aikaan hienoista epäselvyyttä, mutta ilmeisesti sormi osoittaa lopulta Laitilan suuntaan. Nimen mukaan banaaniinkin on liukastuttu, mutta mielestäni tämä tapaturma ei maussa tunnu. Eli vähän kuivempaa päätä olisi nyt tarjolla pirteän sitruksisuuden sekä neilikkaisen mausteisuuden muodossa. Ei paha sekään, vaikka banaanisempien ja yleensä vähän muhkeampi makuisten vehnien ystävä enempi taidan ollakin.

Meidän Veikko Liukastui Banaaniin
Hivenen tumma, samean keltainen ja nopeahkon vaahdon kruunaama olut. Tuoksu on keskieunsas, hedelmäinen ja kypsän banaaninen, mutta enemmälti neilikkaisen yrttinen ja kuivan mausteinen.

Maultaan ihan toimiva, joskin syvyys aika kevyeksi jääkin. Onpahan ainakin sitten raikas? No kieltämättä, kivan kirpakkakin eli sitruksisuuttakin löytyy. Vaaleaa hedelmää, vehnävää mallasta ja neilikkaista tunnelmaa. Taustalla hefemausteita ja kevyttä banaaniakin. 

Ihan jees. Odotuksia parempi, oikeastaan aika kelpo mökkihefe ja sellainen tuote, jota voisi toisenkin törpön helposti nautiskella. Ei lajin kärkipäätä kumminkaan. Liukastumisen aiheuttanut banaani jää pääosin puuttumaan.

Pisteet: 31/50

Keppo Dark Lager

$
0
0
Keppo Dark Lager
Superhelteinen kesäkausi on mitä parhainta aikaa piipahtaa pohjanmaalaisessa huvipuistossa. Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko, sopiva määrä samaista aktiviteettia harjoittavia kanssalomalaisia ja niskassa edellispäivän helteinen ajomatka pelipaikoille. Useampi tunti vahvaa toistoa ja johan alkaa niska punoittamaan. Mutta hauskaa oli ja se jos mikä on tärkeintä. Kotiinlähdön koittaessa naapurissa seisova pikkumarketti kuulostaa kultaakin arvokkaammalta pysähdyspaikalta. ”Pakko saada vissyä. Jes, täällähän on ilmastointi… Ja paikallista oluttakin. Tai ainakin yksi sellainen”.

Muutkin tivolivieraat olivat näemmä havainneet kylmää kesäjuomaa tarjoilevan lähikaupan suoman helpotuksen ja siinä sivussa läheisen Keppo Bryggerin oluita notkuneen päätyhyllyn. Menekki vaikuttaa olevan varsin hyvällä tasolla, sillä kuuden eri olutlaadun hyllyrivistössä oli jäljellä enää se kaikkein vähiten kesäinen vaihtoehto ja siitäkin laatikon vihoviimeinen yksilö. ”Dark Lageria sitten”, tuumin ja nappasin pullon matkaan.

Keppo Dark Lager on jepualaispanimon linjan muikaisesti luomuraaka-aineista valmistettu Schwarzbier. Hailiuoto ei siis suinkaan ole tämän maan ainut luomupanimo! Tumman maltainen olut ei kesäkuumalla hirveästi napannut, joten testipäivää piti vartoa parisen viikkoa ostopäätöksestä. Tämän tyyppinen oluthan parhaimmillaan juuri näin iltojen jo hieman pimetessä, ennen talvella yltyvää stouthimon saapumista.

Keppon oluita ei aiemmin olekaan vastaan tullut ja tässä kohtaa on pakko kehua panimon hienoa logoa. Humalakäpysiili vaikuttaa erittäin sympaattiselta veijarilta ja onkin vähän sääli, ettei se pääse paremmin esiin aika pelkistetyn etiketin kyljessä. Korkista sen sijaan pitäisi melkeinpä tehdä jääkaappimagneetti…
Keppo Bryggeri valmistaa erikoisen hyviä luomuoluita sinulle, joka arvostat puhtaita raaka-aineita ja aitoja makuja. Tässä tummassa lagerissa jalohumalat, paahdetut aromit ja miellyttävä maltaisuus yhdistyvät maukkaalla tavalla. Valmistettu Schwarzbier-tyyliin. Terveiset Jepualta!
Keppo Dark Lager
Tummanruskea, hienon vaahdon saava olut. Tuoksu on hyvin limppuinen, mämminen ja suklainen. Ei kuitenkaan liian makeaa. Suklaa tarjoaa myös kuivempaa puoltaan ja kevyen yrttinen tuulahdus sivaltaa sopivasti imelyyttä pois. Kaiken kaikkiaan aika runsas tuoksu.

Maku ei aivan tuoksun syvyyksiin yllä, mutta aika muhkeaa maltaisuutta tarjolla silti on. Tumma, paahtunut limppuisuus on muhevaa, suklaan täydentämää. Syksyinen, muttei turhan tuhti kuitenkaan. Sopuisa ja miellyttävä Schwarzbier melko runsaalla maulla varustettuna. Ei valittamisen sijaa tässä. Toimii.

Pisteet: 34/50

Kotiolut: Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

$
0
0

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013

Kellarin perukoilta paljastui jokunen sinne unohtunut arvopullo, joista mm. tämä paikallisen Ukonmaljan aniksinnen, vahvaa belgityylin alea tuoreeltaan muistuttanut Rahkoi Weizenbock oli mieluisaa löydettävää. Aikaa edellisestä arviosta on vierähtänyt jo neljä ja puoli vuotta, mutta sain olutta matkan varrella muutaman ekstrapullonkin, kun itselleni se upposi, appivanhemmat kehuivat ja Tommi itse ei siitä juurikaan välittänyt. Win-win –tilanne siis.

Tämä pullo lienee lajinsa viimeinen, mikä on sääli. Lähes viiden vuoden ikään ehtinyt Weizenbock-vanhus vaikutti lasiin kaadettaessa menetetyltä tapaukselta colamaisen ulkomuotonsa ja etenkin nopeasti alas kahisevan vaahtonsa puolesta. Mutta vielä mitä! Ensinuuhkaisu herätteli jo vähän toiveita ja kun makukin näytti vihreää, nousi hymy taas huulille. Ajan myötä meno vain paranee lämmön tuodessa lisävivahteita esiin.

Rahkoihan on tosiaan jonkinlainen TAP6:n kopio, jonka Tommi hetken mielijohteessa maustoi aniksella ja kanelilla. Näistä ensimmäinen dominoikin makumaailmaa melko kovalla kädellä ja loi yhdessä tiukan maltaisen rungon kanssa aika vahvan belgiviban. Samaa menoa oli tarjolla vielä vuosienkin päästä, mutta nyt myös kaneli ilmoitteli itsestään ja makumaailma oli saanut mukavaa jämäkkyyttä osakseen – ehkä vähän lisää tasapainoakin…

Ukonmalja Rahkoi Weizenbock 2013
Tummanpuhuva, aluksi runsaan vaahdon nostava olut. Vaahto onkin jännä, sillä se alkaa yht’äkkiä huveta valtaisan kohinan saattelemana. Kokonaisuus näyttääkin pian kokikselta. Tuoksu hurmaa. Anis on läsnä vahvana, mutta myös kaneli ilmoittelee itsestään. Lämpöä ja runsautta uhkuva tuoksu harhauttaa mielikuvat Saksan sijasta Belgiaan – taas. Tummaa, ylikypsää kuivahedelmää, kuten rusinaa ja luumua liköörimäistä tiiveyttä muistuttavassa paketissa. Paahtunutta limppua, imeltynyttä siirappisuutta. Ai että.

Ja maku... Se itseasiassa on edelleen aika yskänlääkemäinen. Nyt ehkä vähän jouluisempi tuon kanelin kaikuessa mukavasti taustalla. Tiivistä belgitunnelmaa tarjoillaan täälläkin, vaikka ehkä sieltä semmoista pientä TAP6-tyyppistä vibaakin voi löytää. Tiivis, silti runsas kypsänä kuivattujen hedelmien ja ylisiirapoidun, pinnasta paahtuneen mallaslimpun liitto on kaunis, taustoiltaan takkamaisen lämmin eli tunnelmallisesti ja arvokkaasti hohkaava.

Huulet tahmaantuvat, mutta suutuntuma on edelleen vain keskirunsas, joskin tässä kohtaa hienosti toimiva. Jälkimakuun jää paahtuneen siirappisen maltaisuuden, aniksen, kuivan mausteisuuden ja nielua hitusen korventavan lämmön hieno ja pitkälle kantava kombinaatio.

Tätä kun saisi marraskuun iltoihin pullon-pari jemmaan...

Pisteet: 40/50

Rodenbach Vintage 2015 (Barrel 195)

$
0
0
Rodenbach Vintage 2015 (Barrel 195)
Yleensä panimon tuotokset muhivat tynnyreissä etikka- ja lisättyjen maitohappobakteerikantojen hellässä käsittelyssä muutaman vuoden, jonka jälkeen joukkoon lisätään kunkin oluen reseptiikkaan sopiva määrä tuoreempia oluteriä.  Nyt maistossa oleva Vintage-sarjan olut ei kuitenkaan ole sekoitus, vaan se on peräisin yhdestä ainoasta tynnyristä. Panimolla valitaan kustakin kaksi vuotta kypsyneestä erästä parhaimmaksi osoittaunut, Vintage-merkinnän arvoiseksi koettu tynnyri, joka päätyy pulloon sellaisenaan. Vuosiluku kuvastaa kunkin oluen alullepanovuotta ja tynnyrin numero osoittaa luonnollisesti kyseisen oluen kypsytysastian identiteetin.
Yllä oleva on parin vuoden takainen infolainaus Rodenbach Vintage 2012 –arviotekstistäni. Saman vuosikertasarjan äärellä ollaan jälleen, sillä vuoden 2015 –versiointiahan löytyy tätä nykyä Alkostakin. Olutsarjan nerokkuus piillee siinä, että yksittäistynnyreistä pullotetut vuosierät omaavat erilaisia ominaisuuksia tynnyreistä ja vuosieristä riippuen. Tasalaatuisuuteen ja –paksuuteen ei siis pyritä harkittujen sekoitusten avulla, vaan tarjolle saatetaan ”tynnyrikypsiä”, eräällä tapaa yllätyspotentiaalisia maisteltavia kustakin vuosikerrasta.

Tämän pullon perusteella vaikuttaa vähän siltä, ettei vuoden 2015 satsi kovinkaan timanttinen ollut. Aika makea möllötyshän tämä nimittäin on, eikä toimi oikeastaan edes vähää alusta. Harmi, sillä tuosta muutamaa vuotta tuoreemmasta erästä pidin aikanaan aika paljonkin.

Rodenbach Vintage 2015 (Barrel 195)
Punakan ruskea, vaaleavaahtoinen olut. Tuoksu on pirteän hapankirsikkainen, mutta samalla myös hieman sokerivibainen. Tammea, viheromaa ja viinietikkaa, mutta myös toffeeta, jälkiruokaleivosmaisuutta sekä punasävyisen kypsää marjaa niin happamana, käyneenä kuin makeanakin. Hapanta ja makeaa...

Maussa mennään heti alusta lähtien liian makeisiin tunnelmiin. Hapankirsikka panee vahvasti vastaan saaden apua tuolta viheromenalta ja vinegreteltä, mutta sokeri-imeltynyt marjaisuus on liian tiivistä ja kuohuissa jopa hattaramaisen äitelää. Lopussa eletään pikainen kuivuuden hetki keskirunsaan katkeron ja mausteisuuden noustessa esiin, mutta jälkimaku on taas imelän hapanta kirsikkaa ja kevyttä lämpöä kantavaa joulutunnelmaa piinaavan pitkälle.

Ajoittain meno tuntuu tasapainottuvan tynnyrimäisyyden, siihen yhtyvän puumaisuuden ja kevyen vaniljan päästessä tanssiin mukaan. Tällöin makeus antaa tuntumaan kivaa pyöreyttä silkan sokerisuuden sijaan, mutta pidemmän päälle meno alkaa silti tökkimään. Imelän hapankirsikkainen muistijälki tästä jää, vaikka muutakin tarjolla on.

Joko 2012 oli selvästi tasapainoisempi ja makeuden kanssa asianmukaisempi, tai sitten makumieltymykseni ovat muuttuneet melko paljon parissa vuodessa.

Pisteet: 31/50

Laitilan Kekri 2018

$
0
0
Laitilan Kekri 2018
Laitilan sadonkorjuuolutta ei ole kai useampaan vuoteen tullut testattua, mutta kun sitä nyt kotiporstuaan lähetin toimesta kannettiin, ei oluen ohi voinut enää marssia. Perusmaltaisia makuja tarjoileva, uudistunut Kekri kuulosti varsin osuvalta mökkieväältä, joten syksyinen iltahämärä keskisuomalaisen saunamökin terassilla oli melko selvä valinta testitilanteeksi.

Perusoktoberfestiläiset eivät useinkaan kovin syvälle makuhermoon iske, joskin viime vuosina paluu perusmakujen äärelle on koskettunut myös allekirjoittanutta. Tästä esimerkkinä voidaan mainita kesän kenties eniten meillä kulutettu olutkolmikko: Kukko Helles, Kukko Bitter ja Kölssi. Tämänvuotinen Kekrikin on hyvä, muttei tätä trioa silti haasta. Ihan hyvin kuitenkin siis pelaa ja mukaan mahtuu sopivasti tummempaakin kulmaa, mikä ainakin itseäni näin syksyllä miellyttää.

Puolen litran tölkkipakkaukseen pakattu Kekri pohjautuu männävuosien nimikaimoihin, mutta reseptikkaa on silti peukaloitu uniikin oluen mittapuun täyttävällä tavalla. Isoimmat muutokset viime vuoden painokseen on kuulemma tehty mallaspohjan puolella, mistä on saatu aiempaa paremmin janojuomaksi sopivaa tuntumaa aikaiseksi. Humalina toimii oluttyyliin sopivat Magnum ja Hersbrücker, eikä kokonaisuus hassumpi ole. Etiketin väritys johdattelee Oktoberfestin tunnelmiin, mutta kuvitus muistuttaa kyseessä olevan nahkahousukarnevaaleaja enempi meikäläisten sadonkorjuukauteen rinnastuva mallasjuoma.
Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuujuhla ja samalla suomalainen vastine Oktoberfestille. Laitilan Kekri on pantu tyylisuuntaesikuvilleen uskollisena jo aikaisin keväällä, jotta Kekrin aikaan makunautinto olisi parhaimmillaan.
Laitilan Kekri on pohjahiivakäymisellä valmistettu, pitkään kypsytetty erittäin täyteläinen täysmallasolut. Väriltään se on punertavanruskea ja maultaan täyteläinen, hedelmäinen ja keskiasteisesti humaloitu. Raaka-aineina on käytetty Münich-, Pilsner- ja Caramel-maltaita sekä Magnum- ja Hersbrücker-humalaa.
Kekri on työn ja ilon juhla, jonka viettoon kuuluu laulun ja tanssin ohella olennaisesti myös runsas ja maittava ruoka. Laitilan Kekri sopii mainiosti raskaimpienkin liharuokien seuralaiseksi.
Laitilan Kekri 2018
Hivenen pihkaisen ruskea, runsaan vaahdon nostava ja kauniinlainen olut. Maltainen tuoksu on keskirunsas, ehkä vähän allekin. Kevyen tummaa leipää, hienoista maltaan makeutta sekä tasapainoista yrttisyyttä.

Maultaan Kekri on hyvä, sopivan rennosti juotava ja tasapainoinen. Hivenen tummunutta leipäisyyttä, jossa myös pientä makeutta ja mukavaa syvyyttäkin. Lopussa maltaista kuvaa leikataan kohtalaisen purevan ruohoisuuden sekä kukkaisuuden voimin, minkä myötä jälkimaussa kaikuu jopa pähkinäinen, maltaaseen ja humalointiin yhtyvä sointi.

Miellyttävän peruslinjainen sadonkorjuuolut, jonka aika ja paikka on juuri nyt. Iltojen pimetessä kaivataankin sitten jo syvempää, paahtuneempaa mallaspatjaa. Mutta sinne on vielä hitunen matkaa... Nautitaan tästä nyt.

Pisteet: 33/50

Chimay Cinq Cents 2017

$
0
0
Chimay Cinq Cents 2017
  • Tyyli: Abbey Tripel
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: Chimay, Balleux, Belgia
”Tripeliä saatava!”
Tai jotain sinnepäinhän se Reittausblogistikin kesän alkajaisiksi kodassaan karjaisi. Tripeliä löytyy muutama pullollinen Olutkellarinkin kätköistä, vaikken tämän vaalean ja vahvuudessaan usein alkoholin makuisen oluttyylin hienouksia ole oikein koskaan ymmärtänyt. Muutamia hyviä, paikoin jopa erinomaisia, tuotteita tästäkin kastista on toki tullut maisteltua, mutta aika ailahtelevalta tyyliltä se kumminkin on aina vaikuttanut.

Nyt esiin kaivettu Chimayn trappisti-Tripel on viime joulun Alko-kattauksen peruja eli tunnustaa vuosilukua 2017. Valkokorkkinen Chimay on munkkipanimon peruslinjaston tuorein lanseeraaus, mutta ikää silläkin on jo 52 vuotta. Alun perin olut tunnettiin nimellä Chimay Blanche, mutta sittemmin käyttöön on otettu myös Witbierestä paremmin erottuva Triple. Tämä isompi, kolmevarttinen pullokoko on saanut myös lisänimen Cinq Cents. Tuo nimi lanseerattiin Chimayn kaupungin 500-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1986.

Chimay Cinq Cents 2017
Tummanpuhuvat puna- ja sinikorkkiset Chimayt haastava Triple kuuluu niihin lajityylin edustajiin, jotka osuvat omaan makuhermoon hyvin. Jouluvalikoima-statuksesta huolimatta se osuu hienosti myös kesäkeleihin ja siksipä pullo tuli säästeltyä talven yli sopivaan hetkeen uhrattavaksi. Se hetki oli joku aika sitten kesän ollessa vielä tuoreena iholla.

Tripeleistä kiinnostuneiden kannattaa kurkata alussa mainitun Reittausblogin ansiokasta matkaa näiden belgijuomien maailmaan. Muun muassa tämän chimaylaisen vertaisarvio löytyy linkin takaa, mistä voi klikkailla auki myös useamman kymmenen muun Tripelin kesäarviot:

Trappist-tripelit: Chimay / Westmalle / La Trappe


Chimay Cinq Cents 2017
Kaunis, samean keltainen, monisävyisen syvävivahteinen ja erittäin runsaan, valkean ja kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu istuu kesäiltaan täydellisesti. Vaalea, hedelmäinen ja mausteinen tasapaino tarjoaa paljon nuuhkittavaa. Aromaattisuus ei ole tyystin kadonnut, vaikka vaaleasävyinen rusina sitrusvibaista ja kuivakukkaista tenhoa hieman jo pyrkii peittämäänkin. Kepeä ja viettelevä, oivallinen tuoksu.

Maku lunastaa tuoksun nostattamat odotukset. Se on tuoksua kuivempi, lähinnä vahvemman mausteisuuden ja lopussa nousevan lämmöntunteen vuoksi, mutta edelleen nautinnollinen. Aprikoosimaista ja vaalean rusinaista kuivahedelmää, kevyttä toffeeta, pirskahtelevaa sitrusta ja tuoksua kevyemmin kuivakukkaista parfyymiä. Tasapaino, yhteensointuvuus... Harmonia on se sana, jolla tätä kauneutta kuvailisin. Valkoviinimäisiäkin tuntemuksia herää, eli vaaleaa rypälemäisyyttä on myös tarjolla. Ai että...

Pisteet: 40/50

Whiplash Clap Hands

$
0
0
Whiplash Clap Hands
  • Tyyli: Wheat Ale
  • Alk.%: 5,2
  • Panimo: Whiplash, Kildare, Irlanti
Se oli eräs iloinen lauantaiaamu kun tieni vei aamukahville Explosiveen eli Pommiin. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta olimme hyvällä ja sinällään harmittomalla asialla liikkeellä: kaverin polttarit oli potkaistu käyntiin ja Pommihan on tarinan aloittamiseen ns. pommin varma ratkaisu. Tässä vaiheessa todettakoon, että on hienoista teennäisyyttä puhua aamukahvista, joten mitä sitä suotta kiertelemään: aamusmoothietahan sieltä hakemassa oltiin.

Pien-olutpuodin tuontikavalkaadiin kuuluvan Whiplashin samean sitruunoitu Clap Hands osui lähimmäksi terveellisen hedelmäsmoothien ulkoasua, joten sillä sitten mentiin. Mosaicilla, El Doradolla ja Lemon Dropilla humaloitu American Wheat Ale osuu vahvuudeltaan kansallisiin kaupparajavaatimuksiin ja tarjosikin hyvän kattauksen hedelmäistä aromaattisuutta. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan ja vaikkei olutta heikoksi voi rienata, ei se yltänyt panimon muiden vastaan tulleiden humalaherkkujen tasolle.
Summer is well and truly here and we’re rocking a load of light and bright sunshine fun-time libations ‘till the malty nights return. First up is Clap Hands - our American Wheat ale, made with a straight up, two step combination of 65% Pale Belgian Wheat malt complimented by honey soaked light German Vienna at the other 35%. We love the airy, fluffy and light grainy texture that wheat gives so we’ve complimented it with super soft water for the full and round 3D experience.
This being an American version of the style, yeah we’ve gone hard on two hops we adore by pushing her to 18g/L with a combination of lemon sherbet and lemon zest tones from our farm sourced Lemondrop intertwined with all the juice, fruit and roundness that El Dorado gets to give. Think watermelons, jolly ranchers and apricots all holding up those zests in the nose and through to the body. Mosaic this time is in a supporting role being added liberally at two stages to the whirlpool for maximum tropical soft pineapple bitterness kept very low key.
Whiplash Clap Hands
Samea on, aika hedelmäinenkin. Sitrus toimii päävärinä, lopussa greippiä ja yrttisyyttä. Vaaleaa tropiikin hedelmää löytyy taustalta paljon, mutta sen syvyys on melko pintapuolista. Purevuutta löytyy, aromipuolellakin on aika kirpeän raikasta, mentholimaista menoa, mutta runsautta kokonaisuus hieman kaipaisi. Ei panimon parasta antia, muttei suurempia valituksen aiheitakaan.

Pisteet: 35/50

Weihenstephaner x Sierra Nevada Braupakt

$
0
0
Weihenstephaner x Sierra Nevada Braupakt

After workille ehtii nykyään todella harvoin ja kun sinne sitten vihdoin itsensä kampeaa, on valinnan vaikeus tavattoman suuri. Kuinka tällaisen harvinaislaatuisen hetken parhaiten hyödyntäisi? Harry¨sin hanarivistöllä oli hallussaan vastaus visaiseen kysymykseen: Braupakt.

Ikiaikaisella varmuudella mestaroiva Weihenstephaner löi viisaat päänsä yhteen jenkkipanimo Sierra Nevadan kanssa ja valmisti vakuuttuvan kuuloisan – ja makuisen – vehnäoluen iloksemme. Keväällä tämä kai jo ensikerran julkistettiin, mutta omaan lasiin olut etsiytyi vasta nyt.

Ei Braupaktissa sinällään mitään uutta tai ihmeellistä ole, jollei Sierra Nevada –kytköksen mukana tulleita jenkkihumalia lasketa. Minnekään tapviitosen sfääreihin humalailoittelussa ei kuitenkaan sukelleta, vaikka aika aromirikasta menoa tarjolla onkin. Jotenkin tämä kokonaisuus vain lunastaa kaikki ne sille ladatut odotukset ja vaateet, eikä tästä hefe oikeastaan paljoa voi parantua. Braupakt on tosiaan kuusiprosenttinen Hefeweizen, joka on humaloitu niin Hallertauer Traditionilla kuin Amarillolla ja Chinookillakin...

Weihenstephaner x Sierra Nevada Braupakt
Samea, NEIPA-trendiin ulkonäöltää helposti samaistuva vehnänen kestävällä ja kauniilla vaahdolla kruunattuna. Tuoksusta esiin nouseva hedelmäinen aromaattisuus on varsin mehukasta ja yllättää, vaikken peruskirjan Hefeä varsinaisesti odottanutkaan. Aprikoosia, sitrusta ja persikkaa löytyy mukavasti, mutta alta voi poimia myös vaalean, varmaotteisen mutta kuohkeana esiintyvän vehnärungon mausteine päivineen.

Olut sulaa suuhun. Ei mitään TAP5:n kaltaista ylitsevuotavaa tykittelyä, mutta varsin aromirikasta ja tuoreen iskevää menoa kumminkin. Sitrus, aprikoosi, persikka ja passion soljuvat voimakkaina banaanivibaisen, vaalean ja pehmeän rungon päällä. Lopun kohtalainen katkeruus ja siihen yhtyvä, menoa kuivattava hiivan mausteisuus antavat oluelle viimeisen silauksen ja kyllähän tässä toista erää alkaa mieli väkisinkin tekemään. Jälkimaku on näiden kaikkien palasten tasapainoista harmoniaa täynnä, pienellä greippisyydellä terästettynä jopa.

Nyt on kunnollista.

Pisteet: 40/50

Heilan Rehti Sahti

$
0
0
Heilan Rehti Sahti
  • Tyyli: Sahti
  • Alk.%: 9,0
  • Panimo: Viini-Heila, Heinola, Suomi
Heilan makujen aarreaitta on jo vuosien ajan ollut pakollinen pysähdyspaikka etelään suuntaavilla reissuillamme. En muista, milloin viimeksi siitä olisi pysähtymättä ohi ajettu – aina on nimittäin ollut hyvä syy piipahtaa ja ihmetellä valikoiman laajuutta. Sanomattakin lienee selvää, että sahdilla on ollut osuutta asiaan.

Sen kuitenkin myönnän, etten aivan siihen alkuperäisten, jo kymmenen vuotta sitten paikan omakseen ottaneiden asiakkaiden joukkoon kuulu. Kuulin paikan olemassa olosta ensikerran reilut seitsemän vuotta sitten ja samalta reissulta lähti mukaan myös elämäni ensimmäinen sahtipullo.

Nyt Heila on tullut tosiaan jo kymmenen vuoden ikään ja Pihamaan Sahdin kaveriksi on kesän ajan valmistettu pyöreitä vuosia juhlistavaa Heilan Rehti Sahtia. Alkukesästä juhlasahtikaappi ammotti harmillisesti tyhjyyttään, mutta nyt syksymmällä suoritettu uusintayritys tuotti tulosta.

---

Onnittelut pyöreistä vuosista 

Heilalle ja sen koko väelle! 

---

Heilan Rehti Sahti
Sahtin tahtiin ja Heilan helmoissa on katajainen kansamme juhlinut jo kymmenen vuotta.
Vaan ansaitseepa tämä vivahteikas savuinen yksilö tuopin kohotuksen sellaisenaankin!
Viilentävänä virvokkeena tai sisäisenä roihuna. Yksin tai muiden rehtien kavereiden kesken.
Punertavan ruskea, nahkalaukkuinen ja vaahdoton olut. Tuoksu on vahvan maltainen, mutta savun osuus on varsin hillitynlaista. Maltaisuus on tummanpuhuvan limppuista, samassa linjassa makeaa. Ei ehkä toffeista, enemmänkin limppuun yhtyvän siirappista, muttei imelää. Myös kuivempaa mausteisuutta löytyy ja savu tuntuu sekoittuvan sen ja kevyen alkoholin lämmön joukkoon.

Maku myötäilee tuoksua. Maltaisuus ei ole enää aivan niin imeltynyttä, vaikka tumman siirapin ja nyt ehkä toffeenkin tuntua ilmoilla on. Kuivempi limppuisuus on hyvin tunnelmallista ja rustiikkista, mutta savua saisi olla enemmänkin. Sen osuus on toki selvästi esillä, mutta hieman hentona verhona se makujen mutkissa velloo. Lopussa tunnelmaa kuivuu hieman mausteisuuden ja kohtalaisen lämmön päästessä esiin, mutta myös maltaan suurin makeus karisee matkalla.

Jälkimaussa imeltynyt limppuisuus pääsee taas mukaan tunnelmiin ja matkaa kauas auringonlaskuun pienen lämmöntunteen sekä mainitun rustiikkisen kuivuuden kanssa. Huulet tahmaantuvat, mieli rauhoittuu - juuri niinkuin pitääkin.

On kyllä hieno sahti, mutta savuisempaa kuitenkin toivoin.

Pisteet: 38/50

Tucher Urfränkisch Dunkel

$
0
0
Tucher Urfränkisch Dunkel
    Dr. Oetkerin konsernoiman panimon tummasävyinen Dunkel on kuulunut Alkon valikoimiin jo hyvän aikaa ja tulipa se viime kesänä jo kertaalleen maisteltuakin. Jostain syystä olut pääsi kuitenkin unohtumaan, liekö jäi saman panimon äärimmäisen toimivan Sebaldus-vehnän varjoon tai jotain?

    Uuden kesän koitettua oli kuitenkin taas aika palautella mieliin, että millaisesta oluesta lopulta olikaan kymysys… Hyvästäpä tietenkin, kuten näillä saksalaisilla usein tapaa olla. Vaikka Tucher pieni osa suurta elintarvikejätti onkin, ei sen tekemisissä tunnu olevan valittamisen sijaa. Sama linjahan pätee monen muunkin osana isompaa kokonaisuutta toimivan perusgermaanioluita valmistavan panimon kohdalla. Priima on priimaa ja tuotteet kunnossa. Tätäkin juo hyvin mielellään…

    Tucher Urfränkisch Dunkel
    Pähkinänruskea, punertava lager komealla vaahdolla. Tuoksussa on hyvä annos tummahkoa mallasleipäisyyttä sekä tummaa ja kuivaa hedelmää luumun vivahtein. Mukana on myös mallasleivän kuoreen sivelty siirappisuutta sekö kivaa mausteisuutta, joka toimii hyvin yhteen kevyehkön yrttisyyden kanssa. Hyvä, peruslinjoilla kulkeva dunkkeli.

    Maultaan oikein hyvä. Se on tuoksua runsaampi ja syvempi, mutta myös vahvuuttaan selvästi runsaampi. Mallasleipäisyys on mukavan tummanpuhuvaa, pinnaltaan siirappivaleltua ja kevyen suklaisuudenkin verhoamaa - luumuinen, tumma hedelmäisyys on rauhallisuutta henkivää. Yrttinen purenta nousee esiin loppupuolella ja saa seurakseen mausteista kuivuutta. Tuntumaltaan olut on odotetun keskirunsas, mutta riittävän tuntuinen suhteessa suht syvään makumaailmaan. Varsin oivallinen tasapaino.

    Laadukas ja tasapainoinen Dunkel, josta ei moittimisen sijaa oikeastaan löydä. Vuodeksi tämä tosiaan jo itseltäni unohtui, mutta jälleennäkeminen oli mieluisa.

    Pisteet: 35/50

    Big Drop Stout

    $
    0
    0
    Big Drop Stout
    • Tyyli: Vähäalkoholinen olut (Milk Stout)
    • Alk.%: 0,5
    • Panimo: Big Drop Brewing Co., Berkshire, Englanti
    Big Drop Brewing. Jokin tuossa nimessä herättää suurta varmuuden tuntua ja hyvänlaista mahtipontisuutta. Se ehkä ihan hyväkin asia, sillä panimon toiminta-ajatus on varsin rohkea ja ennakkoluuloton, joskin erästä nykytrendiä seuraten ehkä ihan ymmärrettävä: Big Drop Brewing valmistaa vain alle 0,5-prosenttisia oluita. Kyllä, elintarvikkeiksi luokiteltavia mallasjuomia, nothing else. Ja tekee sen vielä hyvin – ainakin mitä palautteen perusteella on ymmärtäminen.

    Olemme saaneet Suomessakin lukea alkoholittomien ja low ABV –juomien kasvaneesta suosiosta, joka myötäilee yleiseurooppalaista trendiä. Samaan aikaan esimerkiksi alkoholittomien ja kepeiden oluiden valikomat ovat laajentuneet huomattavasti ja tähän saumaan halusi myös Big Drop –idean isä Rob Fink pari vuotta sitten iskeä. Täytyykin myöntää, että tämän mainion Stoutin perusteella on siinä onnistunutkin. Panimo on saanut lyhyen olemassa olonsa aikana useita tunnustuksia (mm. Speciality Food Innovation Award) ja sen tuotteita löytyy maitokauppojemme lisäksi myös naapurimaan Systembolagetista.

    Big Drop Chocolate Milk Stout julkistettiin yleisölle loppuvuodesta 2016 ja sen oli tarkoitus jäädä puhtaaksi kausituotteeksi. Kysyntä kuitenkin kasvoi kasvamistaan, eikä edes perienglantilainen hellekesä taittanut talvisen stoutin kysyntää, vaan se porskutti menemään myöhemmin julkaistun Pale Alen rinnalla. Panimo ilmoittikin kymmenkertaistavansa kapasiteetin vain vuosi markkinoille tulon jälkeen.

    Nyt jo melko hyvin isomman valikoiman kaupoista löytyvä Stout on itseasiassa sama tuote kuin tuo alkuperäinen Chocolate Milk Stout. Yksinkertaistetun nimen taakse muuttanut olut on maustettu kaakaonibseillä, jotka kieltämättä antavat hyvin makua paahteisen ohra-, kaura- ja ruispohjan päälle. Laktoosi tuo mukanaan tuttua makeutta, mutta myös runsautta suutuntumaan. Tämähän toimi oikeastaan vallan mainiolla tavalla!
    With notes of coffee, cocoa nibs and a lingering hint of sweet vanilla this beer is dark, rich and indulgent. We keep ours in the fridge but take it out about an hour or so before we drink it as all that decadence needs a bit of warming up. We pour it fast into a tulip glass so the gorgeous coffee aromas can stretch their legs. If it’s early in the evening, an oyster or two sets it off nicely. If it’s later, a chocolate fondant rounds off this truly extravagant beer.
    Big Drop Stout
    Tummanpuhuva, kutsuvan näköinen olut. Tuoksu toimii ja paketti vaikuttaa yllättävän hyvältä, jopa vakuuttavalta. Nokista paahteisuutta, levysuklaata ja kaakaota.

    Makukin on hyvä, vaikka ennen jälkimakua puhti tuntuu loppuvan välillä kesken. Asia korjaantuu nopeasti esiin astuvan suklaisuuden vallatessa suun oluen jo kadottua kielen päältä. Alku taas on iskevämpi, kahvisen paahteinen, nokinen ja kuivemman suklainen. Laktoosin läsnäolo on selvää läpi maun, mutta makeutta se ei liiaksi anna. Enempi tuonne pyöreyteen se tuntuu vaikuttavan eli on ihan perustellusti mukana touhussa.

    Huoneenlämpöiseksi en tämän kanssa uskaltanut odotella, mutta ei pieni lämpiäminen tunnu pahaa tekevän. Makuprofiili avautuu, kuten yleensäkin, mutta paketti pysyy silti hyvin kasassa. Jossain vaiheessa suussa maistuu tuhkakuppinen suklaa, mutta tuo vaihe selätetään nopeasti.

    Tämähän oli aika näppärä tapaus.

    Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

    $
    0
    0

    Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)

    Onhan Vehniällä tehty muutakin kuin sahtia. Nimittäin siideriä! Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri on aito paikallistuote, jonka raaka-aineet on pihistetty Mikon äiteen puutarhasta. 4,7-prosenttinen siideri on laitettu aluille viime syksynä, aikana ennen alkoholilain muutosta, minkä voi vahvuudestakin päätellä. Ei sillä, että tätä kauppoihin olisi tarkoitus ollut tarjota, mutta olipahan hauska sattuma kumminkin.

    Uuttakin erää on kuuleman mukaan suunnitelmissa, mikäli satoa vain riittävästi tulee. Tämä ensieräkin vaikuttaa varsin onnistuneelta tapaukselta ja minusta on hienoa, että juoma on tehty alusta lähtien rehdillä tavalla eli hitaasti talven yli kypsytellen.

    Vehniän Kuiva ja Hölmöilevä Omenasiideri (2017)
    Hivenen samea, vaaleankeltainen ja hitusen sihisevä siideri. Miedossa tuoksussa punaposkista omenaa, syksyistä maalaisfiilistä ja hiivaa. Pehmeä, mutta tosiaan aika kevyt.

    Maku on runsaampi, muttei voimakas. Punakkaa kaneliomenaa, aika mehukasta ja vähähappoista viheromenaa myös. Hiivaa, pientä liuottimen tuntua. Helposti juotava ja ihan hyvänmakuinen siideri. Kotikutoinen toki ja aika maanläheinenkin, mutta juotavuudeltaan hyvällä tasolla.

    Dupont Avec les Bons Voeux

    $
    0
    0
    Dupont Avec les Bons Voeux

    Terveisä Dupontin mainion les-pöns-vöksinääreltä! Maailmankuulun Saison Dupontin jyhkeämpi seurakuntalainen tuli markkinoille ensikerran vuoden 1970 lopulla. Tai ei oikeastaan markkinoille, vaan sitä jaettiin panimon uskollisille ja ansioituneille asiakkaille etukäteisjoululahjana – Bons Voex eli with best wishes

    Lahjusolut sai osakseen valtaisia kehuja, joten siitä päätettiin tehdä ihan kaupallinen tuote. Alkuun tuotantomäärät pysyivät pieninä ja kuukausittaiset erät varattiin loppuun jo hyvissä ajoin. Nykyisin kapasiteetti riittää sammuttamaan verkko-ostelijoidenkin janon ja tästä on tullut itsellekin yksi vakiohankinta panimon aina niin mainion Saisonin ja parin muun perusvarman belgin rinnalle. Vöyksiävoi panimon ja harrastajien mukaan myös kypsytellä hyvillä mielin, mutta itselläni varastoon hankitut muutamat pullot eivät yleensä vuotta-kahta pidempään ole ehtineet vanheta. Loistotuote nääs, ei malta kypsytellä!

    Dupont Avec les Bons Voeux
    Oljenkeltainen, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu viettelee. Viljava, vaalea maltaisuus petaa hyvän pohjan kevyelle, vaalealle hedelmäisyydelle, jota löytyy ilmasta runsain mitoin. Kevyellä meinaan kesäisen ilmavaa ja aromaattista olomuotoa, en tällä kertaa suinkaan volyymiä. Pippurimausteisuutta, korianteriin viittaavaa yrttisyyttä.

    Eikä maku jää tuoksulle kakkoseksi. Aromaattinen, sopivasti humaloitu, ryhdikäs mutta pirteä. Kukkaisuutta, vaalean raikasta hedelmäesterisyyttä, korianterista yrttisyyttä ja kepeäluonteista sitrusta. Lopussa yrttisen sitruksista purevuutta, siihen kietoutuvaa, varsin voimaisaa pippurimausteisuutta ja kukanvartista tuoreutta. Sitrustakin, taas. Ja lämpöä kokonaisuuden ollessa runsaudessaan huolimatta kevythenkinen ja maittavan kesäinen. Kerrassaan hieno juoma.

    Laatuluokan belgi.

    Pisteet: 40/50
    Viewing all 2031 articles
    Browse latest View live